Näyttelysarja Mitä minä luen etenee. Vuorossa Tero-Petri Suovanen

Tero-Petri Suovanen

Tero-Petri Suovanen

Oletko koskaan miettinyt mitä varsinaissuomalaiset musiikki-ihmiset lukevat? Nyt sinulla on tilaisuus tutustua muusiikkivaikuttajien suosittelemiin teoksiin Turun Pääkirjaston Rotundassa. Esillä on myös artistin omaa musiikkia. Henkilö vaihtuu viikottain ja näyttely jatkuu joulukuulle. Rotunda sijaitsee vanhan kirjastotalon ensimmäisessä kerroksessa. Käykääpä katsomassa!

Kolmantena vuorossa on laulava lauluntekijä Tero-Petri Suovanen.

1. Kuvaile itseäsi muusikkona / musiikkielämän toimijana.

Olen 42-vuotias laulava lauluntekijä. Olen juuri säveltämässä ja sanoittamassa lauluja neljännelle soololevylleni, joka tehdään Korvaamattomat -yhtyeeni kanssa. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta Limonadi elohopea -yhtyeen ”Trukilla yli vaikeuksien” -albumin julkaisusta. Teen edelleen lauluja, joissa on tärkeää saavuttaa kuvallisia maisemia ja inhimillistä otetta.

2. Miten lukuharrastus on vaikuttanut musiikintekoosi / työhösi musiikin parissa?

Minulla oli joskus vuonna -98 sellainen vaikea kausi. Tuntui, että olin kuluttanut sen aikaisen elämänkokemukseni biiseihin. Tarvitsin lisävoimia ja vaikutteita jostain. En ollut lukenut kirjoja pitkään aikaan. Kirjastosta löytyi Roald Dahlin ”Rakkaani, kyyhkyläiseni” -novellikokoelma. Se oli juuri sopiva, lyhyitä, ronskeja, mutta riipivän kauniita tarkkoja pikkutarinoita sisältävä kirja, jonka joka tarinan lopussa oli hieno yllätys.

3. Esittele lempikirjasi/ -kirjailijasi. Jos sinulla ei sellaista ole, niin esittele lempigenresi (esimerkiksi dekkarit tai romantiikka).

Luen paljon runokirjoja ja realistisia, kauneuteen pyrkiviä romaaneja.  Olen hankkinut kaikki vanhat Leonard Cohenin runokirjat. Ne ovat hauskoja, sillä niissä Cohenin kieli ei ole niin täydellistä ja tiukkaa kuin laulujen sanoissa. Pidän Markku InnonKiivaat tyvenet” -runokokoelmasta paljon. Se on tunteikkaampaa ja pistävämpää tavaraa kuin vaikkapa Charles Bukowskin runot. Pitää löytyä katharsista, oppimistarinoita. Sellaista on myös Raymond Carverin novellikokoelmissa ja runoissa. Jonathan Franzenin ”Vapaus” oli minulle jotenkin monumentaalisen raskas. Olen lukenut kesällä Henriikka Tavin ja Emma Puikkosen kirjoja. Ne ovat soljuvia.

4. Käytätkö kirjastoa?

Olen käyttänyt kirjastoa paljon. Kirjasto on tarjonnut aikoinaan oven moneen mahdolliseen, jonka olemassaolosta en ole osannut haaveillakaan. Viime aikoina olen ostanut ehkä liikaakin kirjoja kotiin, sillä tavaroiden kerääminen harrastuksena mietityttää, koska harvaa kirjaa tulee luettua uudestaan.

5. Jos olisit kirja, niin mikä kirja olisit?

Mieluiten olisin aina kirjoittamaton muistikirja, johon teen tulevia laulujani ja runoja. Mutta oikeista kirjoista eniten minua on viime vuosina koskettanut Raymond Carverin runokokoelma ”Sateisten päivien jälkeen”. Minua kiinnostaa aina se, että kirjallisuudessa on jotain henkilökohtaista. Sen ei tarvitse olla raskasta ja tunnustuksellista. Simppelit havainnot ja ihmissuhteet riittävät sisällöksi.

Toim. Petri Kipinä ja Erika Woodard

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Mitä minä luen, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s