Kari Pohjolan sarja Gustav Mahlerin sinfonioista alkaa – uusi säveltäjähylly avattu Turussa

Mahler!

MahlerTurun musiikkikirjaston säveltäjähyllyihin avattiin oma paikka Gustav Mahlerin musiikille. Itävaltalainen Mahler (1860–1911) tunnetaan erityisen hyvin sinfonioistaan, joita Kari Pohjola kuvailee nyt alkavassa sarjassa. Musasto julkaisee yhden Pohjolan artikkelin kerran viikossa seuraavan yhdeksän viikon ajan.

Gustav Mahlerin sinfoniat –
kuunneltuna ja vapaasti tulkittuna, osa I

Käyn tässä kirjoitelmasarjassa Gustav Mahlerin sinfoniat kuuntelukokemuksena läpi. Yritän kertoa siitä, mitä yhden amatöörin korvat kuulevat näissä teoksissa, ja tulkitsen kuulemaani haluamallani tavalla. Tarkoitukseni on kuunnella sinfonia viikossa, joten uusi kuuntelukokemus on luettavana yhdeksänä seuraavana viikkona. Kuuntelemani levytykset löytyvät Vaski-kirjastojen aineistokokoelmasta.

Gustav Mahler eli vuosina 1860–1911. Hän oli oman aikansa tunnetuimpia kapellimestareita. Jälkimaailma tuntee hänet ennen kaikkea säveltäjänä. Hänestä on sanottu, että hän käytti kesät kauniissa alppimaisemissa säveltämiseen ja muuna aikana hän johti oopperoita ja sinfoniakonsertteja. Aikalaisvastaanotto hänen teoksilleen oli hyvinkin ristiriitainen. Mahler sijoittuu säveltäjänä uuden ja vanhan maailman välille; hänen musiikissaan on tunnistettavia vaikutteita suurilta edeltäjiltä, mutta se maailma, jonka hänen musiikkinsa kuulijassa synnyttää, on selvästi moderni 1900-luvun maailma. Siinä soi yksilöllinen kokemus uudesta, ristiriitojen täyttämästä maailmasta, johon yksilö on heitetty itsensä ja muiden varaan, ja jossa ihminen saa merkityksensä osana luonnon kiertokulkua. Mahlerin sinfoniat ovat täynnä voimakkaita kontrasteja – rumuutta ja kauneutta, ääretöntä ylevyyttä ja mitä mauttominta banaaliutta, herkkyyttä ja uhoa; aivan kuin maailma, jossa elämme.

Sinfonia nro 1, ”Titaani”

(Kuunneltu levytys: Symphonieorchester des Bayerischen Rundfunks, joht. Rafael Kubelik)

Mahler sävelsi ensimmäinen sinfoniansa – lempinimeltään Titaani – vuosien 1885–1888 aikana. Teoksen ensiesitys oli Budapestissa marraskuussa 1889, mutta hän teki sinfoniaan lukuisia muutoksia vielä 1890-luvulla; hän esimerkiksi poisti siitä kokonaisen osan (”Blumine”), jota esitetään itsenäisenä teoksena. Valmiista versiosta tuli lopulta neliosainen. Sävellystyön aikana hän työskenteli kapellimestarina Leipzigin oopperassa. Mahler oli hyvin lukenut henkilö, ja ensimmäisen sinfonian sanotaan perustuvan Jean Paulin romaaniin nimeltä Titan.

Ensimmäinen osa

Sinfonia alkaa hyvin lempeällä luontokuvauksella. Aivan kuin olisi kävelyllä niityllä lämpimän aamu-usvan ympäröimänä. Heräävän luonnon ensi merkkinä kuullaan linnunlaulua. Hiljalleen musiikkiin tulee liikettä, ja syntyy vaikutelma reippaasta kävelystä. Liikkeen mukana musiikkiin tulee laulullisuutta ja leijailun tuntua. Hempeän alun jälkeen musiikkiin tulee hetkellisesti surumielinen, jopa pahaenteinen, tunnelma. Surumielisyys väistyy, ja ensimmäinen osa päättyy mahtipontisesti, ikään kuin fanfaarien värittämänä. Koko ensimmäinen osa on kuin liikettä irti maaseudun idyllistä tai kasvamista ulos lapsuuden viattomuudesta.

Toinen osa

Rytmikkäästi käynnistyvä toinen osa on jännittävästi ristiriitainen. Sen maalaistanssillista eloisuutta rikkoo raskassoutuisuus; on kuin hyvin raskasrakenteiset keijut olisivat tanssimassa musiikin tahdissa. Ja kuitenkin musiikissa on raikkautta ja vivahteikkuutta. Raskassoutuisuuden keskellä on hyvin kaunis valssinomainen hidas tanssi, joka muuttuu uudelleen alun maalaistanssiksi.

Kolmas osa

Mollisointinen ”Jaakko kulta”-kehtolaulu aloittaa kolmannen osan. Ei suinkaan iloisesti, vaan surumarssin kaltaisena. Kehtolaulu muuttuu vähitellen haaveelliseksi, hieman nyrjähtäneeksi, tanssiksi. Tämän jälkeen musiikki vie keveille päiväunille, joita perhosten siiveniskut saattavat. ”Jaakko kulta” ei jätä torkkujaa rauhaan, vaan se palaa yhdessä aiemman haaveellisen tanssin kanssa, mikä myös päättää osan.

Neljäs osa

Sinfonian viimeinen osa suorastaan räjähtää liikkeelle. Musiikissa on sankarillisuutta, kiihkoa ja kamppailua. On kuin yksilö taistelisi yksinään ympäröivää maailmaa vastaan – ja hän selviytyy siitä voittajana. Aiemmissa osissa kuultuja aiheita kuullaan myös neljännessä osassa. Ensimmäisen osan luontoidyllistä on kuljettu kauas ristiriitojen täyttämään maailmaan. Kamppaileva yksilö saavuttaa musiikissa hetkellisen rauhan, mutta osa kuitenkin päättyy hyvin kiihkeästi – hengen voittoon aineesta?

Koko sinfonia on kuin tarina yksilön matkasta / kehityksestä kohti jotakin itseä suurempaa. Osaksi jotakin tuntematonta, jonka voi saavuttaa ainoastaan kamppailun kautta. On kuin sinfonia kertoisi omasta pitkästä ja monivaiheisesta luomisprosessistaan. Synnyin, kamppailin ja voitin – tässä olen omana itsenäni, ottakaa tai jättäkää!

Kari Pohjola

Tuomas Pelttari, toim.

Mahler

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s