Viikon levy: Lossi T & Juoksut: Ei mun takapihalla

Lossi T & JuoksutHelsinkiläinen Lossi T & Juoksut ammentaa samasta kattilasta kuin vaikkapa Asa sekä Jätkäjätkät. Orkesteri soittaa urbaania rytmimusiikkia ja Ei mun takapihalla on yhtyeen toinen albumi. Se on seuraaja vuonna 2012 ilmestyneelle esikoislevylle joka keräsi mukavasti huomiota ja positiivisia kommentteja. Toisella levyllään yhtye on jättänyt Jamaica- vaikutteet vähemmälle rapin ja funkin ottaessa entistä suurempaa osaa orkesterin musiikissa. Bändille tyypillistä pelimannihenkeä ei ole kuitenkaan unohdettu. Uusin julkaisu on debyytin tavoin rento ja koukuttava paketti ja siltä löytyy myös kannanottoja.

Albumi starttaa sähäkästi sprintterin lailla mutta myös juoksukuntoa sekä kestävyyttä löytyy. Mukavan pituinen levy ei ole liian pitkä ja sitä kuuntelee mielellään alusta loppuun. Avausraita Tulta tulta! laittaa välittömästi lyriikkansa mukaisesti “kinttuihin kipinää, varpaisiin vipinää”. Sitä seuraa levyn parhaimmistoon ehdottomasti laskettava NIMBY. Lyhenne tulee sanoista Not in my backyard eli Ei mun takapihalla. Monet ihmiset ovat periaatteessa valmiita ymmärtämään erilaisuutta ja huonompiosaisia. Mutta kun vaikkapa kehitysvammaisten hoitolaitosta suunnitellaan omaan naapurustoon on ymmärrys kaukana. Keharit on ihan ok kunhan eivät tule mun takapihalle. Mitähän Kari Aalto tähän sanoisi?

Lossi T: n & Juoksujen kokoonpano on seitsemänhenkinen. Räpeistä yhtyeessä vastaavat Lossi T sekä Pelikaani. Uutuusalbumilla kuullaan myös kahta vierailevaa räpäyttäjää. Yhdessäkin esiintyneet Shaka sekä Jontti vierailevat tällä kertaa eri raidoilla. Shakan vauhdittama Osta pohtii ansiokkaasti kulutuskulttuurin mielettömyyttä. Jonttia kuullaan puolestaan levyn päättävässä kappaleessa Tuhon vuosi. Räppäreiden lisäksi vahvassa osassa albumilla on myös kitaristi Oona Kaparin laulu. Varsinaista heikkoa lenkkiä ei levyltä löydy ja edellä mainittujen lisäksi itseäni miellytti myös loppupuolen rennon pohdiskeleva Juuret.

Juoksujen debyytti meni itseltäni ohi mutta tämän jälkeen se täytyy jostain kirjastosta tai levykaupasta hankkia. Ei mun takapihalla on äänitetty ja miksattu Vallilassa yhtyeen itsensä ja sen hanuristi Arto Nevalaisen kanssa. Yksinkertaisen tyylikkäistä kansista vastaavat Elisa Harvala ja Kimmo Vierimaa. Lossi T & Juoksut on julkaissut erittäin hyvä levyn mikä toivottavasti tarjoaa orkesterille entistä enemmän keikkoja. Bändi nimittäin on helppo kuvitella kesäfestareiden villitsijäksi.

Petri Kipinä

PS. Tämän saman tekstin olen julkaissut aiemmin www.mesta.net -sivustolla.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s