Viikon levy: Aborted – Necrotic Manifesto

Aborted_Necrotic_ManifestoAborted on belgialainen vuonna 1995 (torille!!!!!) perustettu metalliyhtye, jonka tyyli on niin sanottua death metalia. Se on metallimusiikin alalaji, jolle ominaista ovat runnovat riffit, nopeat tempot, blast beatit, tekninen soitto ja murea laulutyyli. Bändi on julkaissut kahdeksan studioalbumia, joista vuonna 2012 ilmestynyt albumi Global Flatline antoi yhtyeelle kovan nosteen tuoden mukanaan muutaman maailmankiertueen ja lisää nimeä extreme- musiikin piireissä. Itse pidänkin yhtyeen kahta uusinta albumia ehdottomasti vahvimpina. Aborted tuntuukin nykyään vakiinnuttaneen asemansa (hyvin) raskaan musiikin vakiokalustossa.

Necrotic Manifesto on todella intensiivinen ja raskas paketti jättimäisellä lekalla taottua metallia. Levy saa niskat nykimään sekä tanssijalan vipattamaan ja levyä kuunnellessa olo on paikoittain kuin kymmenen red bullin jäljiltä, kuitenkin ilman sitä kamalaa makua suussa ja iljettävää tunnetta kropassa. Olo on pikemminkin puhdistunut. Biisit, soundit ja tunnelma ovat kohdillaan ja meininki yleisestikin on kova. Todella ison hatunnoston ansaitsee vokalisti Sven de Caluwen osuudet, ne on vedetty todella brutaalisti isännän ottein! Raskaiden riffien ja huudon väliin on istutettu sopivissa määrin melodisia, välillä ehkä jopa jazzahtavin ottein soitettuja sooloja jotka tuovat mukavaa balanssia biiseihin ja aiheuttavat makuuhuonekitaristeille harmaita hiuksia.

Muutamien kappaleiden välissä on Abortedille ominaiseen tyyliin rankemman luokan elokuvista otettuja lyhyitä puheenpätkiä, jotka vahvistavat ja luovat pohjaa biisien tunnelmaan. Lyriikoita en viitsi tässä lähteä erittelemään, mutta rankkoja ja hieman kauhuleffamaisia ne ovat. Ne hieman leikittelevätkin rumuuden estetiikalla. Jos joku ottaa sanoituksista itseensä, on hyvä kuitenkin muistaa että joka ilta kello yhdeksän jälkeen joka toinen televisiokanava tarjoaa aimo annoksen kuolemaa ja sosiaalipornoa visuaalisessa muodossa. Levyn kansitaide on tälle musiikkityylille tyypillistä eli synkkää ja rajua tavaraa. Pieni miinus annettakoon siitä, että levyltä olisi voinut jättää muutaman kappaleen pois sillä 15 kappaletta on liian pitkä mitta tämän tyyliselle albumille.

Levy starttaa käyntiin aavemaisella introlla, jonka jälkeen päästään asiaan kun levyn ensimmäinen kappale Extirpation Agenda lävähtää käyntiin. Tämän jälkeen meno kasvaa kun päästään levyn nimikkobiisi Necrotic Manifeston kimppuun. Voisin väittää että kyseisessä kappaleessa on jopa yhteislaulu-henkinen kertosäe, joka saa äänijänteet väpättämään ja niskan nykimään. Kyseessä on tietysti makuasia mutta itse sanoisin, että biisi on erittäin tarttuva, lähes kesäinen, lantiota vatkaava jätskibiisi. Rienaavissa aihepiireissä pyörivä The Davidian Deceissa on paikoittain hyvä vanhan liiton rässihevi-henki. Coffin Upon Coffin taas on loistava ralli jonka lopussa esiintyvät runttaavat riffit saavat pään nyökyttelemään kovaan tahtiin. Ai niin, tässäkin biisissä on hittikertsi! Levyn päättää komeasti kappale Cenobites, jonka hyytävän hienot kitaramelodiat saavat kylmät väreet kulkemaan koko kehossa.

Aborted on tutustumisen arvoinen yhtye äärimmäisemmän musiikin ystäville.

Eemeli Tammero

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s