Viikon levynä Tuomas Holopaisen Roope Ankka -soundtrack

holopainen

Tuomas Holopaisen Music Inspired by the Life and Times of Scrooge perustuu Don Rosan sarjisromaaniin Roope Ankan elämä ja teot.  Teos on siis jonkinlainen soundtrack-kiekko. Nightwish-kuvioista tuttu Pip Williams on hoitanut orkesterikuvioita ja vokalisteina/tarinan rooleissa toimivat Johanna Kurkela, Johanna Iivanainen, Tony Kakko ja puheosuudet hoitaa Alan Reid. Holopaisen mukaan kokonaisuus sekoittelee elokuva, etno ja kamarimusiikkia.

Levyä voi kuunnella aivan mainiosti ilman laajempaa Ankka-tietämystä. Tarinakin jää (onneksi) sivuosaan, laulu-ja puheosuuksia on niukalti. Oikeastaan musiikki ei liity mitenkään Roope Ankkaan. Kokonaisuus on mahtipontista ja elokuvamaista maalailua, josta löytyy myös viittauksia kelttiläisiin tunnelmiin. Siis tyypillistä Holopaista. Holopainen lainaakin elokuvasäveltäjien Hornerin ja Zimmerin lisäksi eniten omasta laaristaan. Lopputulos on suhteellisen kivuttomasti etenevää äänimaisemaa ja tunnelmointia, josta löytyy myös yllättävänkin surumielistä maalailua. Draaman kaarta löytyy mutta Holopainen ei kasvata nousuja ja laskuja aivan kronologisessa järjestyksessä. Suuri finaali puuttuu. Vaikka albumin musiikilliseen sisältöön ei ottaisi minkäänlaista kantaa, suurella rahalla ja massiivisella artistimäärällä toteutettu projekti kuulostaa laadukkaalta ja rikkaalta. Suuret kuorot ja orkesterit kuuluvat lopputuloksesta. Lisäksi on todettava ettei mukana ole rock-elementtejä yhtä kitarasooloa lukuunottamatta.

Albumin alkuun ladataan kokonaisuuden rikkainta kuvastoa. Alan Reidin sanoin alkava kamarietnoilu etenee kaihoisan naisäänen ja kelttisävyjen vahvistamana. Suureellinen ulkomuoto on juhlallinen, kuin joulun sävyjä tavoitteleva. Into the west ottaa mukaan banjon ja reippaat länkkäritunnelmat johtavat osaltaa Ennio Morriconen hiekkalaatikolle. Duel & cloudscapes lainaa liian ilmiselvästi Nightwishin Imaginaerum-albumia mutta osio pitää sisällään myös mainion, vanhojen piirrettyjen ja mykkäleffojen tunnelmilla ilakoivan tuokion. Dreamtimen didgeridoo-aloitus hämmentää eikä Tuomas Kakon vokaaleilla etenevä Cold heart of the Klondike toimi kympillä kuin Kakon lauluosuuksien aikana. The last sled kuulostaa mahtipontiselta Enyalta. Vaikuttavan alakuloinen ja jopa raskasmielinen To be rich on kuin Tuomas Kantelisen sävellys. A lifetime of adventure on albumin ehdoton “hittibiisi” – mainio tunnelmallinen fiilistely joka on kieltämättä leikkisän pop-henkisyytensä ansiosta hieman irrallaan albumin yleisilmeestä. Haavoittuvan herkät keiju-vokaalit kuiskailevat Mike Oldfieldin toimiessa oppi-isänä. Mutta, pitäähän korkealentoisella projektilevyllä olla yksi mediaseksikäs ja myyvä siivu. Lisäksi kappale on yksinkertaisesti kaunis.

Albumia on saatavilla kahden levyn paketteina, joissa toiselta kiekolta löytyy Ankka-kokonaisuus ilman yksittäisiä vokaalisuorituksia. Ilman soolovokaaliosuuksia sävellykset ovat esillä paljaina mutta viihdyttävyysaste on edelleen korkea. Paikoin laulusuoritukset vain rikkovat harmoniaa. Mutta kenelle levyä voi suositella, siinä vaikeampi kysymys. Albumi on loppupeleissä sekoitus kauniita melodioita, elokuvamaista tunnelmaa, etnofiilistelyä ja kamarimusiikkituokioita. Paketti tarjoillaan helposti sulavassa muodossa, ilman yletöntä pätemisen ja näyttämisen halua. Tottahan levyn suurin merkitys löytyy tekijälleen – Holopainen osoittaa jälleen tekevänsä sitä, mitä haluaa ja muut tekevät, mitä osaavat.

J.Kaunisto

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s