Viikon levy: Baroness – Yellow & Green

Baroness: Yellow & GreenBaroness on neljähenkinen yhdysvaltalainen yhtye, jonka tyyli on jonkinlainen progressiivisen rockin, metallin ja popin ristisiitos josta on kuitenkin löydettävissä selkeä punainen lanka ja kasapäin asennetta. En ole varsinaisesti mikään progressiivisen musiikin suurkuluttaja, mutta Baroness tekee progerockiksi luonnehdittavaa musiikkia sellaisella tyylitajulla, ettei se ainakaan itseäni jättäisi kylmäksi edes keskellä ydintalvea vaikka ”veijot” olisivatkin farkkujen alta unohtuneet.

Yhtye on vankistanut asemaansa 2000-luvun alusta timanttisen kovana pumppuna ja monien suurempien festareiden ja klubien vakionimenä. Vuonna 2007 ilmestynyt Red Album nimettiinkin Revolver  -lehden vuoden albumiksi. Tämän jälkeen kaksi nimeä saavuttanutta täyspitkää, Blue Record ja Yellow & Green, näkivät päivänvalon. Baroness jäi kovan kiertämisen ja intensiivisten keikkojen ansiosta ihmisten mieliin myös kovana live-bändinä.

Vuonna 2012 yhtyeen ollessa kiertueella tapahtui kuitenkin onnettumuus. Kiertuebussi suistui tieltä aiheuttaen laulaja-kitaristi John Baizleylle pahasti murtuneen käden ja jalan ja näin ollen keskeytti kiertueen pakottaen yhtyeen lähes muutaman vuoden mittaiselle tauolle. Fyysinen toipuminen ja soittotaidon palautuminen veivät aikaa. Onnettomuuden jälkimainingeissa rumpalin ja basistin virkaa toimittavat soittajat vaihtuivat, mutta ydinosasto/säveltäjäkaksikko Baizley-Adams jäivät pitämään Baronessin soihtua tulessa. Ryhmä palasi entistä ehompana vuoden 2014 alussa viidellä Australiassa soitetulla keikalla ja todisti jälleen iskukykynsä soittaessaan muun muassa Gojira– sekä Mastodon-nimisten yhtyeiden kera.

Yellow & Green on kahden levyn paketti joten tavaraa riittää. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen konseptialbumi vaikka kappaleiden aihepiirit pyörivätkin samojen teemojen kuten ahdistuksen, eheytymisen ja muutoksen ympärillä. Sanoitukset tukevat yhtyeen musiikkia. Ne ovat samaan aikaan täynnä symboliikkaa sekä metaforia tuoden kuitenkin terävästi esiin tietyt teemat joita ne käsittelevät. Suosittelen tutustumaan niihin.

Yellow eli ensimmäinen levy lähtee käyntiin maalailevalla introlla jonka jälkeen käyntiin pyörähtävät kaksi albumin ehkäpä suorinta rallia Take My Bones Away sekä March To The Sea. Varsinkin jälkimmäinen kappale on tyypillistä Baronessia. Todella pehmeitä melodioita ja haikean kuuloista efektikitaraa, baronessmaiseen tyyliin soitettua banjomaista (kyllä, banjomaista mutta silti hyvän kuuloista) sävelkulkua jonka lisäksi mukana on myös tiukkoja riffejä ja mikä parasta, vahvaa laulua. John Baizleyn tunnistettava ääni todellakin kruunaa kappaleet ja tuo niihin vielä tarvittavaa karuutta ja ryhdikkyyttä. Rytmiryhmän eli basson ja rumpujen toiminta on todella groovaavaa. Välillä mieleen tulee ehkäpä jopa vanha kunnon 70-luvun disco! Vaikka enhän minä muistaakseni niihin aikoihin tainnut olla vielä syntynytkään.

Levyn ensimmäisen neljänneksen  jälkeen siirrytään hieman rauhallisempiin tunnelmiin yhden henkilökohtaisen suosikkini Little Thingsin merkeissä. Matkaa jatketaankin ylväästi aina ensimmäisen puoliskon päättävään Eulaan,  joka on todella hieno päätös ensimmäiselle puoliskolle. Se sisältää kieron kombinaation jossa yhdistyvät jonkinlaiset lopun ajan tunnelmat, kauniit melodiat ja mieleenpainuva kertosäe.

Toinen puolisko Green käynnistyy niin ikään introlla jonka jälkeen pärähtää soimaan lähes pirteissä maisemissa leijuva Board Up the House. Tämän jälkeen levy jatkuu rauhallisempana kuin ensimmäinen puolisko. Tästä esimerkkinä Foolsong. Esiin nousevat enemmän rauhallisemmat lauluosuudet, puhtaat kitaroinnit ja jazzahtavampi rumputyöskentely. Toinen puolisko on yleisesti äänimaailmaltaan leijuvampi ja rauhallisempi lukuun ottamatta The Line Between -nimistä rallia, joka rokkaa hieman vielä ennen koko tuplalevyn päättävää rauhallista instrumentaalia. Tämän instrumentaalin jälkeen tekee mieli klikata taas vanhaa kunnon play-nappulaa.

Levy on todella hieno matka jonka aikana voi pohdiskella omaa olemistaan, muiden olemista tai ihan muuten vaan fiilistellä kappaleita. Mainittakoon se, että laulaja-kitaristi John Baizley on kunnostautunut myös taidemaalarina. Hänen töitään löytyy erinäisiltä nettisivuilta, esimerkiksi https://www.facebook.com/aperfectmonster/photos_albums

Eemeli Tammero

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s