Kuuntelussa Anette Olzonin soololevy Shine

Anette Olzon (Alyson Avenue, Nightwish) on julkaissut pitkään suunnitellun sooloalbumin. Anetten soolotuotos oli jo hyvää vauhtia valmistumassa mutta raskaus ja Nightwishin jälkeiset säädöt siirsivät levyn julkaisua parilla vuodella. Shine pysyttelee etäällä metallista, materiaali on ennemminkin suureellista euroviisuhenkistä rock-eskapismia. Mukana on pari pop-metallin ovea kolkuttelevaa teosta (tunnelmallinen kiekon nimibiisi Shine ja Within Temptation -henkinen Lies). Anetten äänessä on herkkyyttä ja pop-henkistä keveyttä, Anette liikkuu luontevimmalla mukavuusalueellaan. Vokaalisuoritus on levyn ehdoton ilonaihe. Viisumateriaali ei onnistu vakuuttamaan vastaavalla tyrmäysiskulla.

Kappalemateriaalin suhteen Anetten taustatukena ovat toimineet mm. euroviisukuvioista tuttu Stefan Örn, progemetallisti Karmakanicista tuttu Johan Glössner ja onpa One million faces -kappaleen tekijätiedoissa mukana myös Within Temptation -kosketinsoittaja Martijn Spierenburg. Jo edellämainitut Shine  ja Lies ovat kiekon kirkkaimmat tähdet. Tosin Anette on selvästi etsinyt levylle syvyyttä ja vaihtelevia sävyjä. Pophenkisten viisujen lisäksi levyltä löytyy myös utuista taivaanrannan maalailua.

Hear me seilaa popin ja rockimman ilmaisun välimaastossa – tukevammalla kitaramyllyllä siivussa olisi ainesta todelliseksi popmetallin tähtihetkeksi. Samaa voi sanoa Falling-kappaleesta, tosin euroviisumainen sovitus pyyhkii siivun vaarattomaksi ja hampaattomaksi mutta kappaleessa on houkuttelevaa pimeyden kanssa flirttailua. Jo mainittu One million faces etenee harmittomana pianoballadina ja kiekon päättävä Watching me from afar antaa Anetten äänelle tilaa loistaa ja vaikuttaa. Tyylikästä.

Anette Olzonin soolodebyytti on samalla pienoinen yllätys kuin myös osaltaan ennakko-odotusten mukainen. Anette ei pyri todistelemaan olevansa kivenkova metallimuija – mikä on aivan oikea valinta. Toisaalta euroviisumainen lähestymistapa antaa kriitikoille vahvan lyöntiaseen – Anette on aina ollut ABBA-henkinen vokalisti (?). Anette tuo esille kuitenkin herkkyyttä ja samalla pophenkistä suurieleisyyttä joka toimii omassa genrelokerossaan kiitettävästi. Leyvä ei voi väittää kovinkaan yhtenäiseksi mutta tekemisen jälki on ammattitaioista ja paikoin jopa innostunutta. Muutama biisi vaikuttaa kuitenkin keskeneräiseltä, luonnosmaiselta. Shine antaa kuitenkin lupauksia  –  Anetten tulevia tekemisiä kannattaa seurata!

J.Kaunisto

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uutuudet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s