Raision musiikkiosaston kuukauden artisti: Q.Stone

Vuonna 1988 ensimmäisen levynsä julkaissut Q.Stone oli aikansa kotimaisen bluesrockin ja populaarimman rytmibluesin edelläkävijöitä. Varsinkin bändin alkuaikoina Q.Stone sai myös gospel-leiman, mikä johtui pitkälti laulaja Mikko Kuustosen gospeltaustasta. Kuustonen toimi ennen Q.Stonea kotimaisen hengellisen rockin suurnimen, Pro Fiden, laulajana lähes vuosikymmenen ajan. Pro Fiden jälkeen Kuustonen kiinnostui bluesista, nimistä kuten Robert Johnson ja Sonny Boy Williamson.

Tosin muillakin Q.Stonen soittomiehillä oli gospel-taustaa. Sakari ja Mikko Löytty olivat tuttuja nimiä hengellisen musiikin ympyröissä. Samoin jo Tabula Rasassa aikoinaan soittanut Heikki Silvennoinen, joka oli soittanut Mikko Löytyn kanssa myös Catwalk-kokoonpanossa. Kuustonen oli levyttänyt jo Pro Fide -vuosinaan englanninkielistä materiaalia nimellä Q.Stone and Pro Fide – tuolloin tarkoitus oli suunnata Pro Fiden kanssa ulkomaan markkinoille. Hanke kuivui kokoon mutta nimi jäi.

1980-luvun loppuvuosina Suomessa elettiin pienoista rytmibluesin buumia. Pepe Ahlqvistin H.A.R.P kiersi Suomea ja Honey B and The T-Bones herätti ansaittua mielenkiintoa. Q.Stone iski hedelmälliseen maaperään. Bändi oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan – kirjaimellisesti. Aluksi liikkeelle lähdettiin nimellä Q.Stone And Blues Friends mutta nopeasti nimeksi vakiintui Q.Stone. Bändi sai odottamatonta nostetta amerikkalaisen ”Jeesus-rockin isän” Larry Normanin ansiosta. Norman tarvitsi bändiä Suomen keikoille ja asia sopi hyvin Q.Stonelle. Ryhmä oli jo aikaisemmin kiertänyt gospel-tapahtumissa joten hengellinen leima ei aiheuttanut ristiriitoja. Q.Stone soitti myöhemmin myös Normanin livelevyllä.

Normanin avulla Q.Stone sai myös levy-yhtiökontaktin, bändin vuonna 1988 ilmestynyt debyyttilevy ilmestyi ruotsalaisen Royal Musicin kautta. Norman oli mukana tuottamassa levyä ja lauloi taustojen lisäksi Sweet dreams -kappaleella. Levy oli jonkinlainen menestys, varsinkin Ruotsissa. Q.Stone pääsi kiertueelle Earth, Wind and Fire –Philip Baileyn kanssa ja bändi soitti myös pari Euroopan keikkaa John Mayallin Bluesbreakers -kokoonpanon seurassa.

Albumi oli siistiä ja puunattua bluesrokkia Eric Claptonin ja vaikkapa Chris Rean tyyliin. Hiotulta ja ammattitaitoiselta levyltä löytyi myös pari rehevämpää rytmiblues-palaa Dr Feelgoodin hengessä, esimerkkeinä vaikka Open door ja Blues man -nimiset kappaleet. Debyytti avasi paljon ovia mutta bändi sai pian huomata allekirjoittaneensa ”nälkäpalkkasopimuksen”. Sanonta ”artisti maksaa” ilmeni bändin kohdalla myös ilmiönä ”artistille ei makseta”.

Manageri Jive Väänäsen avulla Q.Stone pääsi vähitellen irti Royal Musicin kahleista. Kuustosen porukka nostettiin Cafe Metropolin housebändiksi. Myös Tampereen Tullikamarilla kuvatut Q-klubi -ohjelmat nostivat Q.Stonea koko kansan tietoisuuteen. Vuonna 1990 ilmestyneellä Pink On Blue -albumilla Royal Music oli tekovaiheessa vielä mukana kuvioissa mutta manageri Väänäsen ja Sony Musicin avulla bändi vapautui jo tuolloin konkurssiin menneen ruotsalaisfirman sotkuista. Pink On Blue sisälsi radiosoittoa saaneen Waiting for the dawn -fiilistelyn lisäksi vähemmän siloiteltua materiaalia kuin edeltäjänsä. Tosin edelleen Q.Stone liikkui hyvinkin polulaarin rytmibluesin lähteillä.

Bändin vuonna 1992 ilmestynyt kolmas albumi ”III” oli ehkä orkesterin tuotannon puhtain blues-albumi. Frank Tikan tuottaman albumin ilmestyessä markkinoille, Kuustonen oli jo ehtinyt tehdä kaksi suosiota saavuttanutta sooloalbumia – Musta Jalokivi (1991) ja Abrakadabra (1992). Niinpä Järvenpään Puistobluesin jamien jälkimainingeissa (1992) Kuustosen ja Q.Stonen tiet erosivat. Q.Stone jatkoi vielä yhden levyn verran. No Substitute -kiekon jälkeen kosketinsoittaja Max Tabell jätti orkesterin. Tilalle tuli Timo Kahilainen ja kun laulajaksi pestattiin Heikki Hela, kasassa olikin kolmannes Kummeli-porukasta.

Kummelin menestys vei Silvennoisen mielenkiinnon ja vasta viime kesänä, 20 vuoden hiljaiselon jälkeen, Q.Stone palasi jälleen (hetkeksi) keikkalavoille.

 

J.Kaunisto

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s