Viikon levy – Richard Strauss: ”Poesie”: Orchestral Songs Diana Damrau

6a00d8341c630a53ef014e5f3793ac970cRichard Strauss (1864–1949) on ollut Musastossa kuluvan helmikuun ajan isosti esillä säveltäjän juhlavuoden kunniaksi: säveltäjän syntymästä siis tulee tänä vuonna  kesäkuussa kuluneeksi 150 vuotta. Kari Pohjola mainitsee Richard Straussin oopperoita käsittelevässä Musaston kirjoituksessaan Ruusuritari –oopperan sisältävän hienoa musiikkia erityisesti naisäänien ystäville. Tämän viikon levy jatkaa samalla linjalla: sopraano Diana Damrau esittää Richard Straussin orkesterilauluja muutaman vuoden takaisella ”Poesie” –levyllään ja levy on toden totta naisäänen juhlaa. Viime aikoina on tuntunut siltä, että aina kun Diana Damrau avaa suunsa näyttämöllä tai CD/DVD –tallenteella, tulos on häikäisevä. Hän on mielestäni yksi tämän hetken parhaista naisäänistä, jollei paras.

Straussin sanotaan yltäneen mestaruuteen kolmella musiikin alalla, oopperoiden, sinfonisten runojen ja yksinlaulujen säveltäjänä.  Hän sävelsi paljon laulumusiikkia sekä mies- että naisäänille. Henkilökohtaisesti pidän lauluista enemmän naisääänen esittämänä. Yksi paljon levytetyistä laulukokoelmista on Straussin viimeisinä elinvuosinaan säveltämä Vier letzte Lieder (Neljä viimeistä laulua) sopraanolle ja orkesterille, jota ovat levyttäneet  hienot sopraanot mukaan lukien Karita Mattila ja Soile Isokoski. Olisi väärin jättää mainitsematta myös esimerkiksi Elisabeth Schwarzkopfin, Jessye Normanin ja Renée Flemingin levytykset.

Poesie –levyllä ei ole lauluja edellä mainitusta laulusarjasta, mutta 22 muuta toinen toistaan  hienompaa laulua. Oma ehdoton suosikkini levyn lauluista on laulu Zueignung. Kuulin sen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten Renée Flemingin resitaalikonsertissa Helsingissä, jossa hän esitti laulun encorena;  esitys kolahti tajuntaan välittömästi jättäen sinne unohtumattoman muistijäljen. Laulu on kaunis, vähän haikeakin, ja Diana Damraun tulkitsemana ihastuttava. Toinen lempilauluni levyltä on Cäcilie. Laulun melodinen valoisuus on vangitsevaa, joskin sanat ovat pikemminkin haikeat; laulun perusajatus hyvin vapaasti käännettynä ”jospa tietäisit miltä tuntuu haaveilla suudelmista ja tuntea kaipausta yksinäisinä öinä, sydämesi pehmenisi ja olisit kanssani”.

Musiikkiin ja sen kauneuteen liittyvät asiat ovat aina makukysymyksiä, kuten myös se mitä kukin pitää mieltä rauhoittavana musiikkina. Minun mielestäni Poesie –levyn laulut ovat suurimmaksi osaksi hyvin seesteisiä ja mieltä rauhoittavia, joskin kauneudessaan ja ”musiikillisessa valoisuudessaan” myös hyvin energisoivia. Voisin suositella levyä hyvinkin monenlaiseen tilanteeseen: aamun avaukseksi kiireettömään sunnuntaiaamuun, hyvän unen tuojaksi illan päätteeksi, hyvän mielen tuojaksi milloin vain.

Christian Thielemann johtaa Münchenin filharmonista orkesteria (Münchner Philharmoniker) ja levyllä on ainoastaan Straussin orkesterilauluja.

Mielestäni levy on täysosuma, se on likipitäen kauneinta mitä olen eläissäni kuullut.

Varaa teos Vaskista

Heli Pohjola

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Taidemusiikki, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s