Musasto suosittelee: Leoš Janáček – Jenůfa

Leoš Janáček: Jenůfa

Jenůfa on tšekkiläisen säveltäjän Leoš Janáčekin kolmas ooppera, jonka ensi-ilta oli säveltäjän kotikaupungissa Brnossa vuonna 1904. Teos poikkesi tyypillisestä tšekkiläisestä musiikkiperinteestä ja esitys jäi vain paikalliseksi merkkitapaukseksi säveltäjän jäädessä suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Myöskään Prahan musiikkipiirit eivät olleet suopeita tuolloin ns. susirajan takana asuvaa säveltäjää kohtaan. Janáčekin varsinaisena kansallisena ja kansainvälisenäkin läpimurtona pidetään vasta vuoden 1916 Prahan kansallisteatterin Jenůfan esitystä säveltäjän ollessa jo 62-vuoden iässä. Prahan esitys herätti lopultakin yleisön kiinnostuksen Janáčekia kohtaan ja teoksen ymmärrettiin uudistavan tšekkiläistä oopperatraditiota. Hänen merkityksensä modernin oopperataiteen kehitykselle ymmärrettiin vasta paljon myöhemmin.

 Janáčekin tyyli vaikutti aikalaisista uudelta ja epätavalliselta ja hän sai toisinaan kriitikoilta kovaakin vastustusta. Hän sävelsi näyttämömusiikin lisäksi myös muuta vokaalimusiikkia sekä orkesterimusiikkia, kamarimusiikkia ja pianomusiikkia ja Janáček on tasavertainen nimi maineikkaassa kolmikossa, joka on luonut uuden tšekkiläisen musiikin perustan: Smetana – Dvořák – Janáček .

Janáček oli monien muiden tunnettujen säveltäjien rinnalla myös tuottelias musiikkikirjailija, jonka laaja-alainen tuotanto sisältää niin musiikkiteoreettisia kirjoituksia ja artikkeleja kuin kotikaupunkinsa paikallislehteen kirjoitettuja pakinoitakin. Hän oli myös kansanperinteen kerääjä ja hän tutki mm. kotiseutunsa Määrin kansanmusiikkia ja tšekin kielen puhemelodiaa. Janáček piti musiikissaan esikuvanaan puhuttua kieltä ja hänen sanotaan kuljettaneen mukanaan muistikirjaa, johon hän nuotinsi kuulemiaan ihmisten repliikkejä ja etsi musiikillista ilmiasua myös monille muille ympärillään kuulemilleen elämän äänille: hän halusi musiikkinsa kirjaimellisesti puhuvan.

Jenůfa on Janáčekin realistisen tyylin mestariteos. Oopperan alkuperäinen nimi on Její pastorkyňa (Hänen kasvattityttärensä), mutta sitä alettiin nimittää Saksassa Jenůfaksi oopperan päähenkilön mukaan. Ooppera on tarina kasvattiäidistä ja kasvattityttärestä, tarina maalaiskylän kolmiodraamasta, mustasukkaisuudesta ja sitä seuraavista järkyttävistä tapahtumista. Jenůfa on rakastunut kylän kaikkien naisten suosikkimieheen Ŝtevaan ja parin odotetaan menevän naimisiin. Kasvattiäiti ei kuitenkaan anna lupaa avioitua hulttion kanssa ennen kuin tämä parantaa tapansa. Ŝtevan velipuoli Laca on puolestaan myös rakastunut Jenůfaan ja haavoittaa mustasukkaisuuden puuskassa veitsellä Jenůfan kasvoja, koska ei saa tunteilleen vastakaikua. Aika kuluu ja Jenůfa synnyttää Ŝtevalle pojan. Ŝteva ei kuitenkaan enää huoli Jenůfaa tämän kasvoja rumentavan arven takia. Kasvattiäiti haluaa saada Jenůfan naimisiin hinnalla millä hyvänsä ja tekee järkyttävän teon: hän surmaa Jenůfan lapsen, jotta Laca suostuu ottamaan Jenůfan vaimokseen. Kaikki, myös Jenůfa ja Laca, uskovat lapsen kuolleen ns. normaalin kuoleman kunnes lapsen ruumis löydetään. Järkyttävistä tapahtumakäänteistä huolimatta ooppera päättyy anteeksiantoon – Jenůfa antaa anteeksi kasvattiäidilleen tämän tekemän kauhean teon ja Lacalle tämän aiheuttaman kasvojen turmelemisen ja suostuu lopulta Lacan puolisoksi.

Jenůfaa esitetään parasta aikaa Suomen Kansallisoopperassa. Se on Kansallisoopperan ohjelmistossa vielä helmikuun ajan, mutta esitykset ovat loppuunmyytyjä eikä ihme.  Oopperan nimiroolin laulava Karita Mattila oli mielestäni huikean hyvä. Hän oli käsittämättömän uskottava nuoren Jenůfan roolissa ja taas kerran ei voi kuin ihastella hänen upeaa ääntään = BRAVA! Loistava oli myös miespääosan Lacan roolin laulanut Jorma Silvasti. Ooppera on ohjattu niin, että katsojan / kuulija sympatiat ovat helposti Lacan puolella, vaikka Lacan mustasukkaisuus ja julma teko ovat karmivan tarinan alkusysäys. Päivi Nisula kasvattiäidin roolissa oli raastavan upea ja Jyrki Anttila Ŝtevan roolissa puolestaan uskottava. Pidin kovasti myös Juha Kotilaisen laulamisesta ja esittämisestä pienemmässä työnjohtajan roolissa.

Jenůfa ei ole välttämättä suurinta suosikkimusiikkiani, mutta esityksessä ja roolituksessa ei mielestäni ollut heikkoja hetkiä. Esityksen vanhahtava näyttämökuva on saanut jonkin verran kritiikkiä – itseäni tämä ei kuitenkaan häirinnyt vaan nautin jokaisesta hetkestä.

(Heli Pohjola)

Jenůfan levytyksiä Vaski-kirjastoissa:

Live-äänitys vuodelta 2001. CD-tallenteella esiintyvät mm. Karita Mattila, Anja Silja ja Jorma Silvasti. Bernard Haitink johtaa Covent Gardenin orkesteria. Vaski-tietokantaan

DVD-taltiointi, jolla esiintyvät mm. Nina Stemme, Eva Marton ja Jorma Silvasti. Peter Schneider johtaa Gran Teatre del Liceun orkesteria. Vaski-tietokantaan

DVD-taltiointi, jolla esiintyvät mm. Roberta Alexander, Anja Silja ja Philip Langridge. Andrew Davis johtaa London Philharmonic Orchestraa. Vaski-tietokantaan

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): konsertit, Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Taidemusiikki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s