Raisiolainen musiikin moniosaaja ja ammattilainen Jouni Lehtonen on U.N.i-projektillaan toteuttanut pitkä-aikaisen haaveensa – kansainväliset mitat täyttävän oman albumin työstäminen on ollut vuosien mittainen projekti. Muusikko haluaa visioilleen myös kuulijoita.
Jouni Lehtonen oli tuottamassa ja sovittamassa Joel Hallikaisen tähtiin nostanutta Kuurankukka-ikihittiä ja albumia. Hallikaisen levyjen lisäksi miehen tuotantoa ja sävellyksiäkin on julkaistu mm. Kristiina Mäen albumilla. Nykyään J.Lehtonen työstää teatterimusiikin lisäksi mainos-ja elokuvamusiikkia.
Musiikkiharrastus muuttui vakavampaan suuntaan jo kouluvuosina. Ensimmäiset bändi-ja keikkakokemukset syntyivät rumpalin ominaisuudessa. Jo varhaisessa vaiheessa omia tuotoksia pyrittiin myös tallentamaan. Samalla harjoiteltiin biisien tekoa. Tuolloin (70-luvulla) kotiäänittäjän budjetille sopivat nauhurit olivat ensin kaksiraitaisia (päällekkäisäänitykset tehtiin ns. sound-on-sound menetelmällä), vähitellen raitamäärä kasvoi neljään ja lopulta kahdeksaan. Kahdeksalla raidalla pystyi jo tekemään vaikka mitä (Esimerkkinä vaikka The Beatles-klassikko Sgt. Pepper’s lonely hearts club band äänitettiin neliraitanauhureilla). J.Lehtosen kohdalla tietokoneet nostivat oman musiikin työstämiseen toiseen potenssiin. Nykyisin miehellä on oma projektistudio, jossa pystyy teknisesti toteuttamaan musiikkia demoista julkaisukelpoiseen masteriin asti.
– Taiteellinen puoli on edelleenkin kiinni siitä että osaako vai ei, koneet eivät sitä musaa itsekseen tee. Jos jokin juttu tai soitin ei taitu niin sitten ”kilautan kaverille”. Verkostoituminen kun on nykypäivää. Projekteja on laidasta laitaan: teatterimusiikkia ja ääniä, levyprojektien toteuttamista sovittamalla, soittamalla ja tuottamalla, demojen tekoa biisien tekijöille ja ”music for picture” eli musiikkia liikkuvaan kuvaan liitettynä.
Omaa U.N.i.-projektia kehiteltiin kauan. Vaikka J.Lehtosella on vahva progetausta, tarkoitus ei ollut tuottaa leimallisesti progealbumia. Proge ei kuitenkaan ollut myöskään poissuljettu kulkusuunta.
– Kun materiaali alkoi kääntymään progehtavaan suuntaan niin ajattelin että antaa mennä sitten vaan. Kaipa se 70-luvun progediggailu sitten alkoi nostaa päätään väkisin.
Alkujaan ideana oli julkaista jotain ihan omaa ja ihan omilla ehdoilla. Miehen aikaisemmat levyprojektit on työstetty kotimaan markkinoille joten nyt markkina-alueena oli koko maailma – varsinkin kun tavoitteena oli ”kaupallinen projekti”.
– Mutta tietysti heti perään paluu takaisin maanpinnalle… musiikityyli tässä kun on muuta kuin ihan valtavirtaa ja progella mennään nykyisin marginaalissa. Mitään sen kummempia kaupallisia tavoitteita kun ei voi asettaa, tavoitteet ehkä ovat paremminkin siinä että uusia ovia saattaa avautua. Erinäisiä vuosia taaksepäin joku, kuultuaan että olen tekemässä omaa levyä, sanoi että varmaankin teen tätä ”ihan vaan itselleni”. No, se ei kyllä olisi
voinut olla kauempana totuudesta!
Levy oli monen vuoden mittainen urakka koska moninaiset tilaustyöt menivät aina oman projektin edelle. Asioiden pitkittyessä ne usein myös mutkistuvat. Yhdessä vaiheessa lopputulos vaikutti turhankin 70-lukulaiselta. Muusikko halusi kuitenkin jotain muuta ja projektiin alkoi löytyä tämän päivän soundeja ja ajatusmaailmaa. Mukaan tuli myös teatterimusiikki…ja itseltään saa varastaa!
– Älysin myöskin kierrättää tekemiäni näytelmämusiikkiteemoja ja yhdistää niistä osia biiseihin. Jotkut uudet yhdistelmät toimivat, jotkut eivät ja jotkut taas saivat aikaan ihan uusia biisejä. Aikamoista palapelin kokoamistahan se välillä oli. Ja kun itse on oma tuottajansa niin on pakko välillä pitää taukoa ja jättää asioita hautumaan pidemmäksi aikaa. Myös ajatus siitä että ”kaukaa näkee paremmin” on ihan toimiva näissä hommissa.
Niin, ja alkujaan projektin oli tarkoitus olla instrumentaalinen konseptilevy! Konseptin punainen lanka katkeili kuitenkin projektin venyessä ja muiden töiden iskiessä kiilaa luomisprosessiin. Päätös yksittäisistä biiseistä alkoi kuulostamaan vapauttavalta. Muutos instrumentaalista lauletuksi oli vielä suurempi mullistus. Ihmisääni tekee kuitenkin kappaleesta helpommin lähestyttävän.
– Tässä projektissa laulu on silti monessa biisissä eri roolissa kuin yleensä, laulua saatetaan kuulla vaikkapa vain lopussa ja alussa ja välissä on sitten pitkät pätkät instrumentaalia. Olen joka tapauksessa iloinen että löysin noin loistavan laulajan mukaan. Vaikka kaikki sävellykset, suurin osa soitoista ja tuotanto ovatkin minun niin kyllähän Petran (Lehtonen) ääni on ylivoimaisesti isoin yksittäinen asia joka vaikuttaa levyn soundiin ja tunnelmaan. Myös Petran englanninkielen lausunta on äärimmäisen epäsuomalaista.
Mutta vokaalien myötä edessä oli jälleen uusi ongelma – tekstit. Ensin tuli päätös vokaalien lisäämisestä. Sitten mietittiin mistä tekstit. Lopulta laulajan löydyttyä edessä oli armotonta melodioiden ja rakenteiden säätöä.
– Aika pianhan keksin hakea vanhoja vapaita (public domain) runoja netin syövereistä. Vaikka sovitustyö runon ja lauluntekstin välillä onkin joskus hankalaa niin välillä olin kumminkin aivan hämmentynyt kuinka helposti monet tekstit istuivat sävellyksiin. Valtaosa laulumelodioista oli kuitenkin jo muokkaamattomana olemassa aiemmin instrumentaaliversioissa.
– Olen muuten jo löytänyt tusinan verran uusia runoja joista yksi on jo saanut sävelenkin. Projekti saattaa siis saada jatkoa.
Levyn jakelusta ja promoamisesta huolehtii Presence Rcordsin Matti Kervisen, jonka ulkomaan kontaktien avulla promopaketteja lähtee ympäri maailmaa. Mielenkiiintoa on mm. Saksan ja USA:n:n suunnalla ja levyä on myyty jo mm. Ranskaan ja Japaniin. Ja levy löytyy myös Spotify-palvelusta, kuten myös vaikkaka iTunesista.
– Esimerkiksi yksi saksalainen minulle ennestään täysin tuntematon vaihtoehtomusaa soittava radio pyysi levyn ja tiedot, viikon päästä tuli tieto että olivat ottaneet kaksi biisiä heidän soittolistoille. USA:sta tuli yhteydenotto jossa oli oikein miellyttävä lause: ”your music kicks ass” ja pyyntö promopaketista. Sinällään tosi hienoa jos tämä juttu huomataan jossain, tarjontaa kun on maailmalla niin valtavan paljon.
Mitä J.Lehtonen haluaa U.N.I.projektillaan tuoda esille tai saada aikaiseksi?
– Jonkinlaisen ”käyntikortin” nyt ainakin olen varmaan halunnut tehdä, työnäytteen. Ja todistaa itselleni ja ehkäpä muillekkin että saatan jopa osata tällaisen musahomman, alusta loppuun.
Lopuksi armotonta ”laitepornoa” eli asiaa vain todellisille musan harrastajille. J.Lehtonen paljastaa kotistudion rauta-ja softapuolen herkut, näillä eväillä syntyi U.N.i: – Dreamland:
Kaikki äänitykset paitsi rummut hoituivat kotistudion avulla. Rummut äänitettiin Raision kaupungin musiikkitoimitila Pommarissa.
J.Lehtosen käytössä on PC-pohjainen systeemi, DAW softana Cubase 7.5. Muuntimena Echo Layla 3G. Suurimmalla osalla yksittäisistä raidoista on (mikki)etuaste Focusriten, siitä signaali siirtyy digitaalisena suoraan työasemaan. Moniraitaäänitykset (kuten viulusektio ja rummut) ovat menneet ensin Mackien mikserin kautta.
Cubasesta löytyy vakiona tai lisäpalikkoina riittävästi VST instumentteja ja plugareita. VST instrumenteista ehdottomasti tärkeimpiä ovat olleet Native Instrumentsin valmistamat Kontakt, Absynth ja Reaktor. Kaikupuolella miksatessa J.Lehtonen on paljon hyödyntänyt TC Electronicsin VSS3 kaikua. Loppuhionnassa ja masteroinnissa yksi tärkeä softa on ollut iZotopen Ozone, signaalin analysoinnissa taas NuGenin Audio Visualizer on ”korvaamaton”.
Säveltäjä teki masteroinnin itse, vaikka asiaan suositellaan ulkopuolisia korvia. Osin kustannussyistä (ja osin itsepäisyyttään) masterointi syntyi kuitenkin omin voimin. Masterointi vei aikaa parisen viikkoa. Musiikkia testattiin eri paikoissa ja eri kaiuttimilla. Miksauksiin kului aikaa pari kuukautta. Esimerkiksi albumin nimikappaleesta syntyi noin 20 eri miksausversiota. ”Hiljaa hyvä tulee ja omassa studiossa ei ole niin kiire”.
J.Kaunisto
(U.N.i – Dreamland kuunneltavissa Spotify-palvelussa)
Musasto 