Kuukauden löytö – U.N.i – Dreamland

Raisiolaisen musiikin moniosaajan Jouni Lehtosen U.N.i-projektin Dreamland-albumi on tehty omakustanteena omassa kotistudiossa. Kyseessä ei kuitenkaan ole demo tai nolo kotikutoinen olohuoneviritys. Jälki on hiottua ja kansainvälistä – tieto/taito ja resurssipuolen osalta U.N.i ei häpeile vertailussa “oikeiden” levy-yhtiöiden progressiivisemman suunnan julkaisujen kohdalla. Kun tekninen osaaminen ja suorittaminen on kohdallaan, huomio keskittyy itse sisältöön. Jouni Lehtosen vuosien työ musiikin parissa ja vahvat progressiivisen musiikin juuret tulevat selkeästi ilmi moni-ilmeisenä, värikylläisenä ja kerroksellisena musiikkikokemuksena. Kaiken taustalla, runkona, kaikuu 70-luvun proge. Yes, Pink Floyd ja vaikkapa Pekka Pohjola -vaikutteita voi poimia matkan varrelta mutta osaava tekijä onnistuu piilottamaan lainojensa lähteet. Progressiivisuus tulee ilmi myös rakenteesta. Teemoja ja värikkäitä sivupolkuja käytetään suvereenilla otteella ilman pelkoa kokonaisuuden pirstoutumisesta.

Mutta, proge on vain alusta johon Lehtonen sommittelee rikasta maailmanmatkailua. Elokuva-ja teatterimusiikin lisäksi viitteitä löytyy slaavilaisiin ja balkanilaisiin säveliin kuten myös kelttiläisiin sävyihin. Vokalisti Petra Lehtosen ilmava ja sävykäs ääni johtaa ajatuksia paikoin Mike Oldfieldin Moonlight shadow -fiiliksistä jopa Nightwish-tyyliseen paisutteluun. Kun mukaan sotketaan vielä perinnemusiikin siemieniä, folkkia ja trendikästä suhina/kilinä-osastoa, lopputulos on kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistunutta progepastissia.

The charm on albumin kabaree-pommi, kaikkea löytyy ja ennemmän, myös oopperaa. Perinnemusiikkifuusiota ja Irlannin folk-vivahteita Piirpauke ja Pekka Pohjola -kehyksissä – A ghost and a dream. Vahvimmat Nightwish ja Mike Oldfield -viittaukset henkivät esille Dreamland ja Phantomwise –kappaleiden kohdalla. Kaksi edellämainittua sekä progressiivinen kaunosielu The wind ovat täysin radiosoittokelpoista materiaalia. Ilmava kelttiproge Buried love on kuin lämpimän kesäpäivän henkäys.

Vaikka J.Lehtonen on tehnyt kaikki nappulansäädöt itse, yltiöpäisestä pilkun viilaamisesta ja hiomisesta ei ole jäänyt negatiivista jälkikaikua. Materiaali hengittää ja välittää tunteita, yksityiskohdat eivät puuroudu harmaaksi massaksi. Kun lyriikat ovat peräisin William Shakespearen, Lewis Carrollin, Madison Caweinin ja Sara Teasdalen runoista, niissäkään ei ole korjaamisen varaa. Lyriikat sopivat yllättävän hyvin kokonaisuuteen, suorastaan saumattomasti, kuulostamatta kuitenkaan liian hienostelevalta tai ylitaiteelliselta. U.N.i-projektin varjopuoli tulee olemaan, ettei se todennäköisesti tule saavuttamaan ansaitsemaansa huomiota. Dreamland-albumilla J.Lehtonen tavoittaa kuitenkin palan kuolemattomuutta sillä kyseinen musiikki onnistuu ohittamaan ajan ja paikan määrittämät reunaehdot.

J.Kaunisto

U.N.i-Dreamland löytyy myös Spotify-palvelusta;
spotify:track:4tGke9wby41k0PXOZhqrJ4

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee, Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s