Uusi säveltäjähylly Richard Straussille – Kari Pohjola kirjoittaa Straussista oopperasäveltäjänä

Richard Strauss 150 vuotta

Saksalainen säveltäjä ja kapellimestari Richard Straussin (1864–1949) syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Turun musiikkikirjastossa on avattu uusi säveltäjähylly Richard Straussille. Musaston artikkelin täydentää Kari Pohjolan kuvaus Straussin oopperoista.

Turun musiikkikirjaston Strauss-kokoelmaa on uudistettu. Kirjastossa on nyt uutena laitoksena esimerkiksi Giuseppe Sinopolin johtama ooppera Salome, jossa tähtenä loistaa Cheryl Studer. Myös Herbert von Karajanin ja Berliner Philharmonikerin levytyksiä Straussin orkesteriteoksista ja sävelrunoista löytyy entistä paremmin.

Yksi oivallisimmista Strauss-kokoelmista on New Year’s Eve concert 1992, uudenvuoden konserttitaltiointi Berliinistä. Tällä levyllä Claudio Abbado (1933–2014) johtaa mm. Ruusuritarin finaalin, solisteina Katheen Battle, Reneé Fleming, Frederica von Stade ja Andreas Schmitdt. Samalta levyltä löytyy myös häikäisevä Burleski pianolle ja orkesterille, pianistina Martha Argerich. Musasto suosittelee kaikkia täydennyksiä lämpimästi.

Kirjastosta on helppoa löytää levytyksiä

Turun pääkirjaston säveltäjähyllyt antavat helpon tavan tutustua säveltäjien tuotantoon. Voit käydä läpi esimerkiksi Richard Straussin sävellyksiä aiempaa vaivattomammin.

Levytyksiä Richard Straussin teoksista.Säveltäjähyllyjen sarja on edennyt kahdeksanteen osaan. Ennen Straussia Musastossa on avattu J. S. Bachin, Mozartin, Beethovenin, Wagnerin, Verdin, Sibeliuksen ja Arvo Pärtin tuotantoa.

Turun musiikkikirjaston säveltäjähyllyt löytyvät taidemusiikin luokituksen loppupäästä. Kysy lisää musiikin neuvonnasta (Vanha kirjastotalo, toinen kerros). Tervetuloa!

***

Robert Storm ja Richard Strauss musiikkikirjaston Stagella maaliskuussa 2014

Straussin 150-vuotisjuhlaa vietetään Turun pääkirjastossa myös ensi maaliskuussa kun Robert Storm luennoi Straussista musiikkikirjaston Stagella torstaina 6.3.2014. Storm kertoo Stagella Straussin elämästä ja musiikin merkityksestä musiikkinäytteiden avulla.

***

Richard Strauss – viimeinen suuri myöhäisromanttinen oopperasäveltäjä

Paimion kirjastonjohtaja Kari Pohjola käy seuraavassa Richard Straussin oopperat lyhyesti läpi:

Klassisen musiikin säveltäjistä nousee helposti mieleen erilaisia mielikuvia; siinä missä Mozart on eloisa, Verdi maanläheinen ja Wagner mystinen, loistaa Richard Strauss puolestaan kirkasta valoa! Kuulaimmillaan Strauss on säveltämissään sinfonisissa runoissa, lauluissa ja muissa orkesteriteoksissa, mutta valoa ja kirkkautta on riittänyt myös oopperoihin. Strauss eli vuosina 1864–1949 ja hän sävelsi 15 oopperaa, joista vähintään kolme kuuluu oopperatalojen vakituiseen ohjelmistoon tänäkin päivänä; ne kolme ovat Salome (1904), Rosenkavalier (1909) ja Ariadne auf Naxos (1911).

Säveltämisen lisäksi Strauss työskenteli kapellimestarina mm. Münchenin ja Weimarin hovioopperoissa, musiikillisena johtajana Berliinissä ja Wienin valtionoopperan toisena johtajana. Kapellimestarin työ alkoi Meiningenissa 1885 Hans van Bülowin – jolla oli läheiset suhteet Wagneriin – kutsumana. Straussin mainetta on varjostanut jossakin määrin menneisyys natsi-Saksassa, sillä hän toimi Reichsmusikkammerin puheenjohtajana 1933–35 ja kansainvälisen Ständige Rat für die internationale Zusammenarbeit – säveltäjäneuvoston presidenttinä (myös mm. Sibelius oli kyseisen neuvoston jäsen).

Straussin ensimmäiset kaksi oopperaa olivat Guntram ja Feuersnot. Maailmankuuluksi Strauss tuli kolmannella oopperallaan – Salomella. Hän kirjoitti itse sen libreton, ja se perustuu Oscar Wilden kirjoittamaan näytelmään. Kysymyksessä on tarina, jossa Salome vaatii isäpuoleltaan Johannes Kastajan päätä vadilla palkkioksi tanssistaan. Straussista tuli tämän hurjan oopperan myötä säveltäjänä nopeasti tunnettu ympäri maailman. Salomen musiikki on eroottista ja itämaisvaikutteista – kuin orientaalin maailman salaperäisen pahuuden vähittäistä paljastamista, mikä huipentuu Salomen esittämään seitsemän hunnun-tanssiin.

Straussin seuraavan oopperan – Elektran – libreton kirjoitti Itävallan tuon ajan johtava kirjallinen hahmo Hugo von Hoffmansthal. Elektra on tuttu hahmo Sofokleen näytelmästä, ja oopperassa on kysymys väärinkohdellun tyttären ja maanpakoon ajetun pojan kostosta isäpuolelleen. Straussin musiikkia Elektrassa pidettiin aikanaan äärimmäisen modernina, jolta se kuulostaa edelleenkin, ja sitä kutsuttiin jopa kakofoniaksi. Musiikki heijastaa onnistuneesti oopperan hahmojen hyvinkin tuskaisia ja tummia tunnetiloja. Tanssi liittyy tähänkin oopperaan, sillä lopussa Elektra tanssii itsensä hengiltä.

Onnistunut yhteistyö Hoffmansthalin kanssa jatkui Straussin suosituimmassa oopperassa nimeltään Rosenkavalier (”Ruusuritari”). Sen musiikissa siirryttiin kimmeltävien valssitahtien pariin, ja monet pitivät oopperaa taantumuksellisena äärimodernin Elektran jälkeen. Ruusuritari oli niin suosittu, että sitä katsomaan järjestettiin junakuljetuksia kaupunkien välillä, jotta kaikki halukkaat pääsisivät kokemaan sen. Ooppera on sijoitettu Wieniin ja sen tapahtumia ympäröi rokokoo-ajan loisto ja tapakulttuuri. Kysymyksessä on tarina rakastamisen vaikeudesta ja luopumisen väistämättömyydestä, mutta lopussa kaikki saa sovituksensa, kuten hyviin tapoihin kuuluu. Ruusuritarissa on huikea määrä hienoa musiikkia erityisesti naisäänien ystäville!

Ruusuritarin finaalin voit katsoa oheisesta linkistä. https://www.youtube.com/watch?v=8AZQnijNfYE

Seuraava yhteistyön hedelmä oli Ariadne auf Naxos-niminen ooppera, joka rakentuu ”näytelmä näytelmän sisällä”-idealle. Tätä hieman kamarimusiikillista oopperaa värittää kaaos ja kiista siitä, kumpaa tulisi äkkirikastuneen wieniläisherran palatsissa esittää, koomista näytelmää vai vakavaa oopperaa, ja lopulta taru ja oopperan todellisuus sekoitetaan onnistuneesti keskenään. Ariadnea seurannut Frau ohne Schatten (”Nainen ilman varjoa”) oli askel vakavampaan suuntaan ja paluu raskaampaan orkesterin käyttöön. Libretto perustuu Hoffmansthalin kirjoittamaan runoelmaan. Vahvaa symboliikkaa pursuava libretto saa musiikista rikkaan ja värikylläisen vastineen. Tarinan keskiössä on keisarinna, joka ei ole synnyttänyt jälkikasvua; hänellä ei ole varjoa. Hänen olisi hankittava itselleen varjo, jotta keisari ei kivettyisi. Mutkien kautta keisarinna saa varjon itselleen. Oopperaa on verrattu Mozartin Taikahuiluun (vastaavasti Ruusuritaria on verrattu Figaron häihin).Strauss

Straussin ja Hoffmansthalin yhteistyössä oli lyhyt tauko, sillä seuraavan oopperansa, Intermezzon, libreton Strauss kirjoitti itse. Kysymyksessä on hyvin henkilökohtainen ooppera, sillä sen taustalla on Straussin ja hänen vaimonsa välillä tapahtunut oikean elämän episodi. Se on sijoitettu syntyaikaansa 1920-luvulle. Se on puheenomainen, kipeästä aiheestaan huolimatta viehättävä lörpöttelyooppera.

Hoffmansthalin seuraava libretto, Die ägyptische Helena, sijoittaa oopperan antiikin mytologian maailmaan. Kysymyksessä on romanttinen ooppera, vaihtoehtoinen versio mytologiselle Troijan Helenalle. Straussin ja Hoffmansthalin versiossa hän on paennut Egyptiin, ja Menelaoksen on haettava hänet sieltä.

Heidän viimeinen yhteinen oopperansa oli nimeltään Arabella. Sitä pidettiin aluksi huonona kopiona Ruusuritarista, mutta kysymyksessä on itsenäinen teos. Sen mainetta on saattanut heikentää lievä operettimaisuus. Ruusuritarin tavoin Arabellassakin on kysymys naimakaupoista, mutta merkittävä osa tarinassa on myös aateliston aseman heikkenemisellä.

Die schweigsame Frau -oopperan libretistiksi Strauss löysi kirjailija Stefan Zweigin. ”Vaitelias nainen” on koominen ooppera, jonka musiikissa on tämän päivän kriteereillä ajateltuna jotakin elokuvallista. Musiikki on pulppuavaa ja hyvin vaihtelevaa. Päähenkilö on 1600-luvulla elävä amiraali, joka haluaa itselleen vaiteliaan vaimon. Die schweigsame Fraun musiikki tuo mieleen jopa Rossinin koomiset oopperat, ja tätä vaikutelmaa vahvistaa oopperassa tapahtuva valeasuleikki. Hyvin alkanut yhteistyö Zweigin kanssa päättyi natsien valtaannousuun, sillä juutalaisena hän joutui pakenemaan natseja.

Strauss hyödynsi Zweigin apua vielä seuraavassa oopperassaan nimeltä Friedenstag (”Rauhanpäivä”). Se sijoittuu 30-vuotisen sodan aikaan, ja päähenkilönä on upseeri, joka antautumisen asemasta uhkaa räjäyttää linnan, jossa on piiritettynä sotajoukkonsa kanssa. Ooppera päättyy rauhantekoon ja siihen, että sotilaat syleilevät toisiaan, mitä voi pitää rohkeana kannanottona 1930-luvun Saksassa. Musiikillisesti Friedenstag on paluuta modernimpaan suuntaan.

Kaksi seuraavaa oopperaansa Strauss sävelsi Joseph Gregorin librettoihin. Daphnen musiikki on paikoin hyvin kamarimusiikin omaista, mikä sopii hyvin paimentragediaan. Daphne on kalastajan tytär, joka oopperan lopussa muuttuu laakeripuuksi joutuessaan vasten tahtoaan Apollon-jumalalle. Apollon on tullut maan päälle paimeneksi naamioituneena, siitä oopperan bukolinen luonne. Seuraavaan oopperaan, Die Liebe der Danae, Gregor muokkasi alun perin Hoffmansthalin kirjoittaman libreton. Se edustaa keveämpää Straussia, ja tavoitteena olikin operettimaisen teoksen säveltäminen. Juoni on sadunomainen tarina kuninkaan tyttären kilpakosijoista, joista toinen on Jupiter-jumala. Straussille harvinaista on se, että tarinalla on selkeä moraalinen opetus Jupiterin joutuessa naurunalaiseksi kilpakosinnassa käyttämiensä keinojen vuoksi.

Kuten Verdi Falstaffilla, myös Strauss loisti vielä viimeiselläkin oopperallaan. Capriccion libreton Strauss kirjoitti yhdessä Clemens Kraussin kanssa. Capriccio on musiikillinen kädenvääntö musiikin ja tekstin välisestä paremmuudesta; siitä kumpi on oopperassa tärkeämpää. Oopperassa eletään vuotta 1775, ja kreivittären syntymäpäiväjuhliin osallistuu kreivittäreen ihastuneet taiteilijat, säveltäjä ja runoilija. Valitsemalla toisen, hylkäät toisen; molempia tarvitaan kuten sanoja ja säveliäkin!

Kari Pohjola

Lähteenä on käytetty Veijo Murtomäen artikkelia ”Richard Strauss, Postwagneriaanista neoklassiseksi oopperasäveltäjäksi”, (2007). Se on julkaistu Sibelius-akatemian verkkosivuilla (http://muhi.siba.fi/xwiki/bin/view/Muhi/WebHome)

Loistava Richard Strauss-sivusto löytyy osoitteesta: http://www.richardstrauss.at/html/index.html

Voit varata Straussin oopperoita täältä. Kirjastossa on runsaasti Strauss-levytyksiä, librettoja sekä DVD-taltiointeja.

***

Tuomas Pelttari, teksti ja kuvat

Kari Pohjola, teksti ja kuvat

Antti Erkkilä, säveltäjähyllyn opasteet

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Säveltäjähyllyt, Taidemusiikki, Uutta ja retroa

One response to “Uusi säveltäjähylly Richard Straussille – Kari Pohjola kirjoittaa Straussista oopperasäveltäjänä

  1. En ole vieraillut musiikkikirjastossa, mutta Straussin teoksista Salome on minulle tutuin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s