Viikon levy – Hilja Grönfors: Phurane Mirits/Vanhoja helmiä (2008)

hilja_gronfors_GMCD 0715_axx.indd

Hilja Grönfors on suomalainen romanilaulaja, joka on nimetty Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla mestarikansanlaulajaksi. Romanit ovat asuneet Suomessa jo noin 500 vuotta, mutta heidän kulttuurinsa on jäänyt monelle vieraaksi.  Hilja Grönforsin keruutyön ansiosta tulevatkin sukupolvet saavat vielä laulaa ja kuulla romanilauluja. Omalle kontolleen mestarilaulaja on ottanut romanien musiikkiperinteen säilyttämisen.

Laulajan lapsuudessa 1950-luvulla Suomen romanit elivät vielä kiertolaiselämää. Syrjintä oli arkea. Monet kunnat estivät alueelleen pyrkivät. ”En silti valita, sillä elin värikästä ja huoletonta elämää. Huolia toki oli, mutta niitä kantoivat vain vanhemmat.” Seitsemänvuotiaana piti kuitenkin aloittaa koulu. Hilja-tyttö asettui asumaan Kolille isovanhempiensa taloon, jossa asui myös monta serkkua. Lapsilaumassa leikittiin, tapeltiin ja – laulettiin. ”Romanimusiikki oli kovasti myös aikuisten käytössä. Kyttäsin laulujen esittäjiä. Omaksuin ilmeet, eleet ja eläytymisen niin, että osaan yhdistää sanat ja tunteet.”

Kun Grönfors aloitti keräilytyönsä, lapsena syvälle mieleen painuneet laulut nousivat muistoista yksityiskohtia myöten. ”Kun kuulen laulun, mieleeni palautuu heti, missä ja milloin sen kuulin ja kuka sen lauloi”, hän selittää. Ja ne sanat. ”Ne kertovat elävästä elämästä, siksi ne ovat niin rakkaita.”

Romanilaulut voivat vaikuttaa yksinkertaisilta ja helpoilta. Sävelmät ovat surumielisiä ja sanoituksetkin huokuvat melankoliaa:  ”Käykää mun kanssani taloon synkeään, saatte kuulla laulua sydäntä särkevää missä vaienneet on soittimet, puhjenneet kyynellähtehet, kärsimyksistä, huokauksista kertoo kalterit. ”Haikeus ei kuitenkaan ole yhtä kuin helppous, todistaa Grönfors. ”Tyyli on itse asiassa vaikea. Täytyy pidättää henkeä oikeassa paikassa, kyetä pitkiin vetoihin ja viedä sävelkulkua ylös ja alas”, hän kuvailee.

Valtaväestölle romanimusiikki tarkoitti pitkään slaavilaista iskelmää esittänyttä Hortto Kaaloa. Vasta Grönforsin systemaattinen työ on alkanut nostaa esiin Suomen romanien omia lauluja. ”Tsekeissä, Venäjällä ja Puolassa romanimusiikki on lähellä omaamme: melankolista, hidasta ja kertovaa. Balkanilla taas pääosassa ovat instrumentit, lähinnä puhaltimet.”

Valitettavasti Suomen romanien kieli on katoamassa. Nuorista vain harva pystyy enää keskustelemaan omalla kielellään. Vielä muutama vuosikymmen lapset oppivat kielen vanhojen puheesta. Valtaväestöä romanien ”salakieli” ärsytti. Se saattoi antaa romaneille yösijan, mutta kieltää puhumisen romanikielellä.

Phurane Mirits/ Vanhoja helmiä- levy ilmestyi 2008. Tällä levyllä Hilja Grönfors esittää yhdessä Latšo Džinta yhtyeen kanssa 14 kappaletta suomalaisten romanien kansanmusiikkia. Laulujen keskeisiä aiheita ovat, kuinka ollakkaan, sydämen riemut ja murheet sekä hevosilla kulkeminen. Levy voitti voitti EtnoEmma-tunnustuksen vuoden 2008 parhaana etnomusiikkilevynä.  Hilja Grönforsin toinen levy Kai tu džaha? – Minne kuljet? ilmestyi vuonna 2011. Levy on yhtä kappaletta lukuunottamatta suomenkielinen ja sisältää perinteisiä romanilauluja.

Teksti  perustuu Maippi Tapanaisen tekemään Hilja Grönforsin haastatteluun:  Maailman kuvalehti: Hilja Grönfors -Laulun lahja

Katso levyn saatavuus Vaski-kirjastoista tästä.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s