Viikon levy: Herra Ylppö & Ihmiset – Luuranko

Reality rock on poissa…eläköön rock! Luuranko-nimisellä albumilla Herra Ylppö & Ihmiset riisuu loputkin koristeet ja kuulijan edessä heiluu vain luuranko – pelkistetyt ja ytimeen asti karsitut tekstit ja virtaviivaisempi, viriilimpi rock.

Luuranko säteilee rockin kuumaa ja kiihkeää kiimaa. Välillä Ylppö heittelee tulille itsestäänselvyyksiä ja rock-lyriikkaa tyyliin ”hey c’moon yeah yeah”. Muoto ohittaa sisällön. Toisaalta pelkistetyksi kaluttu Ylpön lyriikka osuu parhaimmillaan suoraan ytimeen. Parissa siivussa kuulee selkeästi Ismo Alangon ja Tuomari Nurmion vaikutuksen. Ylppö on liekeissä. Ylppö pistää homman pakettiin. Ylppö keulii. Soitto on paikoin suorastaan maanista.

Peloton enkeli jatkaa edellisen, puhkikehutun Mies Ja Nainen -albumin teemoilla ja tyylikeinoilla. Ulosanti on kuitenkin niukkaa ja terävää. Utuinen saksofoni ja pimputtava piano aiheuttavat säröä. A.W.Yrjänän ääni sopii viisuun kuin alitajunnan puhe. Buu on onnistunut Alanko/Nurmio -pastissi mutta kertosäe huoraa Ylpön edellisiä töitä. Lista Hämähäkkimiehen vihollista lienee albumin avainbiisejä, osuvan terävä teksti saa rinnalleen haikeanpulskeaa reality rokkia. Ehdottomasti Ylpön ja Ihmisten parhaita biisejä.

Rennompi ja akustisempi Nokkostähti on helppo mieltää Ylpön henkilökohtaiseksi tilitykseksi – osuu kuitenkin herkkään paikkaan. Supersankar yllättää iloisella pophuumalla – kuin Anssi Kelaa kuuntelisi. Ylppö on Suomen Huey Lewis? Dramaattinen Älä etsi minua vakuuttaa terävällä ja maanisella rock-pyörityksellä. Tulipäähippiäinen testaa kuivaa kitarasoundia ja suurta jousiorkesteria, Röyhkä on lähempänä kuin selän takana.

ÄRRRRR on silkkaa hardcorea, metallia ja prrrkelettä. Ylppö sylkee raivon mustaamaa Yrjänä-sukuista vihapuuroa. Kyseisen purkauksen jälkeen on pakko rauhoittaa ja se onnistuu outoilemalla Ne tulivat koloistaan -siivun avulla. Herkkä hymistely vääristyy oudoksi painajaisuneksi. Levyn nimibiisi säteilee korskeaa rock-estetiikkaa Nurmion hyväksitodetuilla resepteillä. Levyn päättävä Hääyö jää etäiseksi.

Ylppö & Ihmiset rokkaa kuin pirun sorkkien persiille potkimana. Ylpön teksteissä imperiumi iskee takaisin – välillä lyriikat ovat vain energisen rock-siivun tukirankaa. Tällä kertaa Ylppö pysäyttää muutenkin kuin sanojen voimalla.

Rock on parhaimmillaan tiivis paketti – Luuranko puristaa Ylpön & Ihmisten ulosannin triomuottiin.

J.Kaunisto

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s