Vinyylimania: Xysma – Lotto

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”. Tällä kertaa kyseessä ei ole divarilöytö vaan uudelleenjulkaisu.

Xysma – Lotto

Kotimainen metalli/stoner/hard rock -akti Xysma on syystä nostettu jalustalle jo vuosia sitten. Bändin elinkaari osoitti jatkuvaa kehittymistä, evoluutiota. Ei liene väärin sanoa että aina albumin ilmestyessä Xysma oli jo uusien tuulien kourissa – levyt ilmensivät ennemminkin mennyttä kuin tulevaa. Lotto-albumin kohdalla bändi heivasi metallia marginaaliin ja kumppaniksi nostettiin suorempaa rokitusta, jopa indierockin askelmerkkejä räyhäävän stonerin kyytipojaksi. Lopputuloksena on kotimaisen rockin valovoimainen klassikko, joka hämmästyttää edelleen ilmavalla mutta samalla pirun tiukalla olemuksellaan sekä rohkealla heittäytymisellään. Lotto ei malta pysyä pelkästään yhden genrelokeron näytekappaleena.

Svart Recordsin vinyylinä tapahtuva uudelleenjulkaisu soi nautittavan tasapainoisesti ja jo todettua ilmavuutta ei voi muuta kuin ihailla nykyajan täyteen ahdetun äänimaiseman paineessa. Kitarasoundissa on paikoin väreilevää lämpöä, kuin treenikämpän jälkilöylyjä. Mikä parasta, Xysma haastaa jokaisen kappaleen kohdalla. Bändin uran suurin kansainvälinen ”hitti”, Shortest route, kuulostaa kuivan karhealta kuin Danko Jonesin treenikämpälle juuttunut Motörhead. We just came inside on selkeämpää stoner-kivitystä kunnon saatana-perkele -asenteella vahvistettuna, lukuunottamatta indiesöpöilevaa kertsiä. Ja Janitorin laulusta tulee paikoin mieleen CMX (?)

Entä Do’n’do, viisu on tiukkaa ja timmiä rutistusta, groovea ja funkkia unohtamatta…räjähdysherkkää. New gel in town yhdistelee soppaan menevää post punk -särinää – se on post punk stoneria. Aquanaut hämmästyttää lievillä elektronisilla lisukkeilla.

Kiekon ensimmäinen puolisko on niin vahva etteivät sanat riitä. Parhautta. Eikä perspuolen pyllistys ole tällä kertaa kuin aavistuksen harmaampi mutta ehkäpä moniselitteisempi…kokeilevampi. Shoes leikittelee funkimman materiaalin kanssa, One hell of a man löytää kaunistelemattomasta kovuudestaan sielukkaan kosketuksen. The Tram on rosoisemman tyylisuunnan hard rokkia. Millionaire on ehdottoman täydellinen tunnelmastoner-runttaus ja sitä kuuluisaa groovea löytyy. Sorry Josh Homme! Bravado leikittelee mutta ei suinkaan vailla päämäärää – rock’n’rollia stonersäädöillä.

Uudelleenjulkaisun kansi eroaa lievästi alkuperäisestä mutta se anteeksi annettakoon. Onneksi Lotto on julkaistu jo vuonna 1996 sillä tänä päivänä joku studionero ahtaisi soundin tukkoon ja turboahtimen kaupan päälle. Levyn rosoisen käskevän kitarasoundin ilmavuus on jostain toisesta ajasta ja ulottuvuudesta.

Svart Recordsin Lotto-uudelleenjulkaisua lienee vielä jäljellä hyvin varustetuissa (vinyylilevyjä) myyvissä musiikkiliikkeissä.

J.Kaunisto

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Vinyylimania

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s