Viikon levynä T.Sameli Rajalan uutuuskiekko The Sauce

Pohjanmaan Stevie Ray Vaughan tai lakeuksien Albert Collins – T. Sameli Rajalan ”hard bluesia” voi vertailla moneen suuntaan mutta edellämainittu kaksikko lienee suurin tiennäyttäjä. Asenteen puolesta Rajalan lankkusavottaa voi laittaa viivalle Link Wrayn kanssa. Kun joukkoon lisätään vielä vaikkapa Albert Kingin tyylitietoisuus ja Jimi Hendrixin räjähtävä tulivoima, Rajalan soitosta alkaa löytymään oikeanlaista mielikuvaa.

Rajala nousi bluesin ”lapsitähdeksi” 1990-luvun alussa  Pepe Ahlqvistin kanssa tehtyjen keikkojen ansiosta.  Miehen ensimmäinen oma bändi The Backstrokes aloitti jo vuonna 1991. Rajala on oman tiensä kulkija – kitaristi soittaa leipääntymisen välttämiseksi rajoitetusti keikkoja. ”Mun staili on aika rankka – polttaisin itseni loppuun hyvin nopeasti, jos esiintyisin enemmän.”

Rajala ei pyri lännen nopemmaiksi vetäjäksi. Rajalan sooloissa on räjähtävää vimmaa ja voimaa…rujoa runttaamista ja kulmikkuutta. Tottahan mieheltä löytyy myös hellästi hyväilevää asennetta, kuin sitä kuuluisaa karvakolmion hiplailua mutta pääpaino on sähköisen intensiivisessä kitaroinnissa. Rajalan kielien kautta välittyvä artikulointi on selkeää ja terävää.

Oman tiensä kulkijana Rajalan uutta albumia on säädetty Austinin ja Kansas Cityn lisäksi akselilla Helsinki-Seinäjoki. Työn jälki on ammattimaista ja viimeisteltyä, albumin pituus ylittää kuitenkin järjelliset mittasuhteet ja muutamissa siivuissa puhallinsoittimet kuulostavat kovin päälleliimatuilta. Mutta, itse nauhalle tarttunut materiaali on monipuolisuudessaan mieltä ylentävää.

Albumin muutenkin vahva ja asiantunteva blueshenki nousee välittömästi potenssiin 100 taidokkaan Dave ”Elmo” Baileyn ottaessa vokaalivastuun. Miehen äänessä on Muddy Waters -tyyppistä painoarvoa ja erityisesti mainio perusblues Trying to get you off my mind kuulostaa todella maukkaalta.
Myös mehukas rytmiblues Taildrang on kiekon ehdotonta parhautta.

Sameli Rajalan soundissa on paikoin reilusti Double Troublen sointia – asiaa ei vähennä Tommy Shannonin vierailu parin siivun kohdalla basson varressa. Myös hurmoshenkistä Jimmy Smith -tööttäystä kuullaan ansiokkaasti. Mutta, sielukkaan ja perinteitä noudattavan bluesin lisäksi kiekko on ehdottomasti blueslankun höyläämistä.

Heti kiekon ensimmäinen siivu Buzz me baby (waiting on your call) särisee, venyy ja salamoi soolojen osalta todella kulmikkaissa merkeissä. You just gotta cry hidastaa tahtia mutta jösses kun Rajalan kitaroinnissa on attackia ja penetraatiota. Rujo suoblues It’s all my fault on silkkaa väkivaltaa. Hendrix-vaihde rävähtää auki World in your soul -siivun kohdalla. Särisevän lankun orgastinen hetki koetaan Can’t you see? -huudatuksen kohdalla.

Rajala tuntee bluesin metkut ja miehen skeban vääntö on energisyydessään huumaavaa. Ison veden takana Rajala olisi jo suuri kulttinimi. The Sauce suorastaan salamoi.

J.Kaunisto

Varaa levy Vaskista

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s