Sami Tammiojan esittelyssä Jason & The Scorchers – levynkansinäyttely avattu Turun musiikkikirjastossa

Jason & The Scorchers

Lehmipunkkia ja americanaa 80-luvulta tähän päivään

Jason & The Scorchers: Perry Baggs (vas.), Jeff Johnson, Jason Ringenberg ja Warner E. Hodges.

Jason & The Scorchers: Perry Baggs (vas.), Jeff Johnson, Jason Ringenberg ja Warner E. Hodges.

Jason & The Scorchers (alun perin Jason & The Nashville Scorchers) on vuonna 1981 perustettu amerikkalainen yhtye, joka yhdistelee musiikissaan aineksia niin kantrista, rokista kuin punkistakin. Bändin musiikkia onkin usein kuvailtu termillä lehmipunk (cowpunk). Nykyään bändiä  pidetään yleisesti yhtenä ensimmäisistä vaihtoehtokantrin (alt-country) tai americanan edustajista.

Jason & The Scorchers ei ole sen enempää kotimaassaan Yhdysvalloissa kuin sen ulkopuolellakaan koskaan saavuttanut erityisen suurta listamenestystä. Yhtyeellä on kuitenkin aina ollut uskollisia kuuntelijoita ympäri maailmaa ja bändi nauttiikin edelleen vankkaa kulttisuosiota myös Suomessa.  Ja vaikka bändin ura on ollut katkolla pariinkin otteeseen (yhtye lopetti ensimmäisen kerran toimintansa vuonna 1980-luvun lopulla, kun sen alkuperäisellä rumpalilla Perry Baggsilla todettiin diabetes ja toisen kerran vuoden 1998 tienoilla alkuperäisen basistin Jeff Johnsonin erottua bändistä) jatkaa se edelleen levyttämistä ja kiertueiden tekemistä.

Viisi levyä näytteillä, CD-levyjä lainattavana

Turun musiikkikirjaston 4.9.2013 avatussa levynkansinäyttelyssä on nähtävillä viisi Jason & The Scorchersin vuosina 1983–2010 julkaistua levyä. Näytteillä ovat LP-levyt ovat Sami Tammiojan ja Tuomas Pelttarin kokoelmista:

° Fervor  1983

° Lost And Found  1985

° Still Standing  1986

° Thunder And Fire  1989

° Halcyon Times  2010

Nashvillesta Tavastialle ja takaisin

Nashvillesta, Tennesseesta lähtöisin oleva Jason & The Scorchers tunnetaan ympäri maailmaa erityisesti intensiivisistä ja vauhdikkaista esiintymisistään. Yhtyeen keulahahmo, laulaja ja pääasiallinen lauluntekijä Jason Ringenberg onkin sanonut haluavansa bändinsä musiikin ja keikkojen olevan kuin ”uskonnollinen toimitus, mutta likaisempi”. Bändin ollessa lavalla huomio kiinnittyy raketin lailla paikasta toiseen sinkoilevan laulajan lisäksi villisti pyörivään ja hyppivään kitaristi Warner E. Hodgesiin. Myös rumpali Perry Baggs oli tunnettu rajusta lavaliikehdinnästään ja soittotavastaan. Niinpä varsinkin bändin uran alkuaikojen keikat ovat ajan saatossa muuttuneet osaksi rokin suullista kansanperinnettä, kun yleisössä olleet ovat muistelleet yhtyeen hurjaa esiintymistä. Yksi tällaisista elämää suuremmaksi kasvaneista keikoista on bändin ensimmäinen esiintyminen Helsingin Tavastia -klubilla 1980-luvun puolivälissä. Tuosta keikasta alkoi bändin ja Suomen välinen erityinen suhde, jonka seurauksena yhtye harkitsi vakavasti Tavastiaa äänityspaikaksi suunnitellessaan live-levyn äänittämistä vuonna 1998. Kotiseuturakkaus ja logistiikka saivat bändin kuitenkin päätymään Nashvillen kuuluisaan Exit/In -klubiin.

Lehmipunkin uusi tuleminen

Jason & The Scorchers oli ensimmäisiä 1980-luvun kansallista ja kansainvälistä huomiota saaneita amerikkalaisia yhtyeitä, joka omassa tuotannossaan yhdisti kantrin ja rokin muotokieleen punkin vauhdin ja kiihkon. Sen vanavedessä seurasi joukko muita bändejä kuten Lone Justice, Kentucky Headhunters sekä Uncle Tupelo (josta sikisivät myöhemmin niin Wilco kuin Son Voltkin). Noiden yhtyeiden musiikkia ryhdyttiin 1990-luvulla kutsumaan Alt-countryksi ja osa niistä onnistui saavuttamaan jopa listasuosiota, varsinkin euroopassa. Osittain tästä syystä  myös Jason & The Scorchers kasattiin uudelleen vain pari vuotta ensimmäisen hajoamisensa jälkeen.

Bändin uuden tulemisen moottorina toimi basisti Jeff Johnson. Johnsonin sinnikkäiden yritysten seurauksena alkuperäinen Jason & The Scorchers lähti kiertueelle vuonna 1993 ja julkaisi kaksi levyä: A Blazing Grace (1995) ja Clear Impetuous Morning (1996). Noiden levyjen tiimoilta bändi kävi esiintymässä myös Suomessa, niin Helsingissä kuin Turussakin.  Johnsonin erottua (jo toisen kerran) yhtyeestä vuonna 1998 bändi julkaisi vielä livealbumin Midnight Roads & Stages Seen ja lopetti sitten toimintansa jo toistamiseen.

Vuonna 2010 Jason & The Scorchers kokosi kuitenkin rivinsä ja teki vielä yhden maailmankiertueen. Noiden keikkojen suuren suosion innoittamina yhtyeen ainoat edelleen mukana olevat alkuperäisjäsenet Ringenberg ja Hodges päättivät äänittää ja julkaista myös uuden albumin Halcyon Times. Bändi myös keikkailee edelleen epäsäännöllisen säännöllisesti. Alkuperäisen kokoonpanon mahdollisen yhteen paluun teki mahdottomaksi rumpali Perry Baggsin kuolema vuonna 2012.

Levoton kantrisielu

Vuonna 1983 julkaistu seitsemän (alun perin kuuden) kappaleen mittainen Fervor EP ei ole Jason & The Scorchersin ensimmäinen levy (bändi oli levyttänyt ja julkaissut omakustanteen Reckless Country Soul nimellä Jason & The Nashville Scorchers vuonna 1982). Fervor on lyhyestä kestostaan huolimatta kuitenkin bändin kaikista julkaisuista kenties merkittävin, sillä se esitteli maailmalle yhtyeen, joka määritteli  uudelleen samanaikaisesti peräti kaksi vanhaa musiikin tyylisuuntaa: Southern rockin ja kantrirokin. Levy muistutti aikanaan musiikin kuuntelijoita siitä, miten paljon yhteistä rokilla ja kantrilla onkaan, ja kuinka molemmista puristetaan irti kaikki mahdollinen. Fervorin julkaisun aikoihin Jason & The Scorchers oli jo varsin suosittu livebändi, ja levy sai kriitikoilta runsaasti sekä ansaitsemaansa huomiota että kiitosta. EP sisältää yhtyeen omien kappaleiden lisäksi myös loistavan version Bob Dylanin kappaleesta Absolutely Sweet Marie, mikä oli omiaan lisäämään kiinnostusta sitä kohtaan.

Bändin ensimmäinen kokopitkä LP on nimeltään Lost & Found (1985). Se jatkoi Fervorilla alkanutta hyväksi havaittua linjaa, mutta vei bändin kantrin melodisuuden ja harmonian sekä rokin ja punkin kiihkon synteesin vielä aiempaa pidemmälle. Kaikki levyn yksitoista raitaa ovat loistavia. Vaikka laulaja Jason Ringenbergiä pidetään yhtyeen pääasiallisena lauluntekijänä (ja sitä hän toki onkin), osallistuivat kaikki bändin jäsenet, rumpalia myöten, Lost & Foundin kappaleiden tekemiseen. Levy sisältääkin tukun Scorchers –klassikoita kuten Last Time Around, White Lies, Blanket Of Sorrow sekä majesteettinen Broken Whiskey Glass. Lisäksi mukana on kaksi hienoa lainakappaletta (Eddy Arnoldin I Really Don´t Wanna Know ja Hank Williamsin Lost Highway), jotka sitovat yhtyeen upealla tavalla klassiseen Honky-Tonk –perinteeseen. Sekä bändin omat että oivallisesti valitut lainakappaleet osoittavat hyvin, kuinka paljon yhtyeen jäsenet olivat kasvaneet lauluntekijöinä ja esiintyjinä ensimmäisen EP:n julkaisun jälkeen.

Still Standing (1986), bändin toinen LP, sai edeltäjänsä tavoin kriitikoilta kiitosta. Radioasemat eivät kuitenkaan juurikaan soittaneet  levyn kappaleita ja niin se jäi suurelta ostavalta yleisöltä huomaamatta. Vielä 1980-luvulla Jason & The Scorchersin musiikki oli ikävässä väliinputoajan asemassa, liian kantria rock –asemille ja liian rokkia kantriradiolle. Levy itsessään on kuitenkin mainio, vaikka se ei sisälläkään yhtä montaa yhtä hyvää kappaletta kuin läpeensä hyvä Lost & Found. Levyn aloittava Golden Ball And Chain on kuitenkin kelpo kappale, samoin melodinen Good Things Come To Those Who Wait. Shotgun Blues ja My Heart Still Stands With You rokkaavat puolestaan vakuuttavasti, samoin kuin yhtyeen loistava versio Rolling Stonesin 19th Nervous Breakdownistakin. Kokonaisuutena levyä kuitenkin leimaa kenties pieni epätasaisuus. Noin vuoden Still Standingin julkaisun jälkeen levymyynnin vähäisyys sai levy-yhtiö EMI:n luopumaan yhtyeestä. Samoihin aikoihin basisti Johnson erosi (tai erotettiin).

Levy-yhtiöltä erottamista seuranneet kolme vuotta bändin toiminta oli kuin kesannolla. Uuden levytyssopimuksen myötä yhtye kuitenkin ryhdistäytyi ja julkaisi kolmannen LP:nsä Thunder And Fire vuonna 1989. Aiemmin eronneen tai erotetun Johnsonin tilalle bändi oli palkannut peräti kaksi uutta soittajaa, basisti Ken Foxin sekä kitaristi Andy Yorkin. Thunder And Fire on huomattavasti yhtyeen aiempaa tuotantoa enemmän rokkiin kallellaan, ja takakannen bändikuvassa soittajien pukeutumisessa ja hiustyyleissä voi havaita vaikutteita jopa Los Angelesin hardrockista. Myös levyn kappaleissa ja tuotannossa on vallalla paljon aiempaa rankempi linja. Kriitikot eivät kuitenkaan pitäneet bändin uudesta linjasta eikä levy myynyt odotetusti. Rumpali Baggsin sairastuminen sai bändin lopulta hajoamaan ja Jason Ringenberg päätti keskittyä soolouransa kehittämiseen ja Warner E. Hodges tuottamiseen. Koska alkuperäinen basisti Jeff Johnson ei soita Thunder And Firella ovat sen kappaleet jäänet ehkä turhaankin pois myöhempien reunion –kierteiden ohjelmistosta. Levy nimittäin sisältää muutamia vallan mainioita Scorhcers –kappaleita kuten levyn avaava rokkiräjähdys When The Angels Cry, muuten vaan vauhdikkaat My Kingdom For A Car ja Find You, herkän kantrahtava Close Up The Road sekä Steve Earlin kanssa kirjoitettu jumalainen Bible And A Gun.

Vuoden 2010 reunion-kiertueen suosion innoittaminen laulaja Jason Ringenberg ja kitaristi Warner E. Hodges päättivät kasata Jason & The Scorchersin virallisesti uudelleen. Koska muut alkuperäisjäsenet eivät enää syystä tai toisesta olleet saapuvilla, Ringenberg ja Hodges värväsivät mukaansa uudet soittajat Pontus Snibbin (rummut) sekä Al Collinsin (basso ja taustalaulu). Uusia lauluja kirjoittamaan pyydettiin yhtyeen jäsenten uusia ja vanhoja ystäviä ja tuttavia kuten Georgia Satellitesissa vaikuttanutta Dan Bairdia, Wildhearts -yhtyeen Gingeriä sekä bändin entistä rumpalia Perry Baggsia. Nämä ”Kunnia-Scorchersit” tekivätkin Ringenbergin ja Hodgesin kanssa loistavaa työtä ja Halcyon Times (2010) on parasta Jason & The Scorchersia sitten vuoden 1996 Clear Impetuous Morningin, kenties jopa Lost & Foundin. Levy on lähes tasaisen loistava alusta loppuun ja sisältää useita tulevia Scorchers –klassikoita kuten Beat On The Mountain, Mona Lee, Mother Of Greed sekä Golden Days. Uutta levyllä ovat jopa vielä aiempaa tarttuvammat (uskaltaisinko sanoa ”popimmat”) melodiat sekä runsaat ja rikkaat harmoniat.

Teksti: Sami Tammioja

Kuvat ja editointi: Tuomas Pelttari

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s