Viikon levy: Marilyn Manson – Eat me, drink me (2007)

Marilyn Manson

On olemassa niitä yhtyeitä ja artisteja, jotka jakavat kansan mielipiteet vahvasti kahtia. Epäilemättä, rock-yhtye Marilyn Manson on yksi niistä. Etenkin bändin kanssa samaa nimeä kantava solisti on saanut osakseen huomiota suunnasta ja toisesta, eikä vahingossa. Yhtyeen provosoivat live-esitykset, musiikkivideot sekä sanoitukset eivät jää helposti huomaamatta.

Floridan Fort Lauderdalessa vuonna 1989 perustettu yhtye kantoi alun perin Marilyn Manson & the Spooky Kids nimeä, mutta lyheni myöhemmin nykyiseen muotoonsa. Alusta asti bändi on tunnettu häpeilemättömästä tyylistään sanoittaa ja esittää kappaleensa, eikä se muutu myöskään Eat Me, Drink Me – albumin kohdalla. Kuitenkin, albumi eroaa muista selvästi, mikä saikin osan yhtyeen lojaaleista faneista kritisoimaan uutta tuotantoa. Albumin poikkeavuus aiemmasta tuotannosta johtui vahvasti yhtyeen solistin kirjoittaessa kappaleita ensimmäistä kertaa koskien tämän henkilökohtaista elämää, eikä entiseen tapaansa keskittynyt niinkään yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vaikka bändin tapa tuoda kappaleidensa sanoma esille on vähintäänkin shokeeraava ja groteski, laulujen sanoitusten takaa löytyy aina kysymys ja pohdinta.

Eat Me, Drink Me-albumin äänimaailmasta on aiemmasta tuotannosta poiketen jätetty hard rock-vaikutteet vähemmälle ja sen sijaan vahvistettu goth rock- vivahteita. Vaikka albumin soundi on aikaisempaa enemmän valtavirroille suunnattua, yhtyeen tavaramerkiksi muotoutunut shock rock-tyyli on silti läsnä. Kokonaisuutena albumi on yhtyeen faneille hämmentävää kuunneltavaa, mutta kappaleiden joukosta löytyy myös tutulle tyylille uskollisia biisejä. Esimerkiksi Putting Holes in Happiness – kappaleen melodia on vahvasti sidottu kitaraan kun taas albumin avausbiisi If I Was Your Vampire on Bauhaus-tyylinen, melankolinen goth rock-balladi.

Kuten tavallista, tämäkin levy on Mansonille tyypilliseen tapaan rakennettu dramaattisista vastakohdista. Levyä inspiroineet aiheet, kuten rakkauden ja vihan häilyvä raja, on tuotu vahvasti esille sanoituksissa. Levyn kertoma kieroutunut rakkaustarina on liian dramaattinen tosielämään rinnastettavaksi, mutta kenties juuri se tekee albumista viihdyttävän kuuntelukokemuksen.

Cecilia

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s