Viikon levy on Electric Wizardin kolmas albumi Dopethrone

Electric Wizard: Dopethrone (2000)

Raskainta doomia

Englantilainen Electric Wizard on yksi tunnetuimmista doom metal-yhtyeistä. Bändi perustettiin vuonna 1993. Ensimmäinen albumi Electric Wizard (1995) oli vielä lähes perinteistä doom metallia. Kuitenkin jo toisella levyllään, Come My Fanatics… (1997), bändi loi nykyisen, sludge ja stoner metallista vaikutteita saaneen saundinsa.

Electric Wizard: Dopethrone.Laulajakitaristi Jus Obornen laulutyyli muuttui lähes puhtaasta, melko rauhallisesta laulannasta säröiseksi, vihaa ja epätoivoa purskuvaksi huudoksi. Kitaran ja basson särövalli muuttui epätasaisemmaksi, räkäisemmäksi surinaksi. Kappaleet pidentyivät ja muuttuivat rakenteeltaan yksinkertaisemmiksi. Näin yhtye loi hypnoottisen ja hieman junnaavan saundinsa, josta se tänä päivänä tunnetaan.

Wizardin kolmas levy Dopethrone on bändin selkeästi tunnetuin albumi. Terrorizer-lehti nimesi sen vuosikymmenen albumiksi, ja sitä kehuttiin englantilaisen doom genren parhaaksi tuotokseksi tähän mennessä. Electric Wizard vie edellisellä levyllä kehitetyn saundin vielä raskaampaan ja aggressiivisempaan suuntaan. Kaikki levyssä huokuu vihaa ja epätoivoa. Albumin tunnelma tiivistyy hyvin 2. kappaleen, Funeralopoliksen, sanoituksissa:

I don’t care, this world means nothing
Life has no meaning, my feelings are numb
Faceless masses filed like gravestones
Sacrificed for the glory of one
Funerary cities, flesh press factories
Corporate maggots feed on the carrion
Funeralopolis, grey morgue apocalypse
Black clouds form to block out the sun

 

Yleisesti sanoitukset eivät kuitenkaan ole mielestäni tärkeässä asemassa. Laulua on käytetty enemmänkin instrumenttina kuin viestin tuojana. Sitä paitsi se on sen verran säröistä, ettei sanoista useimmiten saa edes selvää.

Lisää syvyyttä levyyn tuo se, että aggressiivisuuden vierelle on luotu myös hyvin psykedeelisiä elementtejä. Useassa kappaleessa on leikitelty minuuttitolkulla erilaisilla efekteillä ja kaiutuksilla. Lisäksi miksauksessa on selkeästi haettu syvälle uppoavaa äänimaailmaa. Basson ja tomtom rumpujen bassotaajuuksia on tuotu esille niin paljon, että ne tärisyttävät kuulijaa luita ja ytimiä myöten.

Pitkät, melko tasapaksut kappaleet hypnotisoivat ja hukuttavat kuuntelijan syvälle synkkään maailmaansa. Levy onnistuu pitämään otteessaan viimeiseen kappaleeseen asti ja jopa sen jälkeen. Eipä tule mieleen sellaista albumia, joka heti tämän ryöpytyksen jälkeen kuulostaisi hyvältä.

Kaikessa räkäisyydessään, raivokkuudessaan ja psykedeelisyydessään levy on doom genren, ellei koko metallimaailman, raskain tähän mennessä julkaistu levy.

Tuomas Varila

Teksti on esillä myös Turun musiikkikirjaston loungessa.

Teksti on esillä myös Turun musakirjaston Loungessa.

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s