Kuukausittainen arkisto:helmikuu 2013

Vinyylimania: The Cult – Love

Vinyylimania hehkuttaa mielenkiintoisia vinyylilevylöytöjä periaatteella “tarttui mukaan levydivarista”.

The Cult / Love

Brittiläinen The Cult nautti suurimmasta suosiostaan 1980-luvun puolen välin jälkeen. Post-punkin ja goottirockin genrelokerossa operoinut yhtye kuulosti aikoinaan hyvinkin brittiläiseltä kitarapainotteiselta rock-orkesterilta, bändin soundi oli jonkinlainen ristisiitos War-levyn aikaisen U2:n, The Missionin ja alkuaikojen The Sisters Of Mercyn tuotoksista. Merkittävässä roolissa orkesterin tunnistettavan soundin luonnissa oli Ian Astburyn miehekkään raaka vokaalisuoritus. Bändiin liitettiin myös jonkinlainen intiaani-mystiikan viljeleminen.

The Cultin toinen albumi Love julkaistiin vuonna 1985 ja kiekko nosti bändin nimeä esille ympäri maailmaa. Tähän päivään mennessä albumia on myyty yli 2,5 miljoonaa kappaletta.

Allekirjoittaneelle bändin kolmas albumi Electric on muistojen kultaamana rakkaampi ”Culttiklassikko” mutta myös Love sisältää todella mehukasta rokkia. Aika ei ole välttämättä kohdellut albumia reilusti sillä vuosien kuuntelutauon jälkeen levy vaikutti hieman hajanaiselta. Täsmähitti She sells sanctuary on kiekon ehdoton helmi mutta myös maalailevampi Big neon glitter säteilee oikeanlaista uhoa ja rinta rottingilla -asennetta. Levyn nimibiisi Love kuulostaa Screaming Blue Messiah -lainalta, kappale on hypnoottisen vaativa mutta samalla intohimoinen. Brother Wolf; Sister Moon pössyttelee selkeästi tuhdimpia goottirockin huuruja. Rain on suorastaan vastustamattoman imuvoimainen ja alkukantaisen vahva rokkikone.

The Cultin Love kuuluu sarjaan ”henkilökohtaiset klassikkohetket” – albumi jota diggailtiin joskus vuosikymmeniä sitten ja nyt levy tarttui mukaan divarista vinyylinä,  ”nostalgiamielessä”. Turun oma 8Raita myi levyä 10 euron hintaan ja allekirjoittanut vaihtoi ilomielin valuutan nuoruusvuosien klassikkoon.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uncategorized, Vinyylimania

Kuukauden löytö: Anu Taul – Päevalodja

Anu Taul / Päevalodja  (2012)

Anu Taul (s. 1979) on virolainen laulaja-lauluntekijä, jonka juuret ovat etelä-virolaisessa kansanmusiikissa. Hänen sukunsa on kotoisin Mulgimaalta läheltä Latvian rajaa, ja Anu Taul esittää laulunsa mulgin murteella. Päevalodja-levyn sävellykset ovat hänen omiaan ja suuri osa teksteistä hänen kirjoittamiaan. Taulin kahdella aiemmalla albumilla musiikki on ollut osaksi kansanmusiikkia ja osaksi omia sävellyksiä. Toisen suositun virolaisen etnofolkin edustajan Mari Kalkunin tavoin Anu Taul on opiskellut Viljandin kulttuuriakatemiassa, josta hän on valmistunut kansanmusiikin opettajaksi.

Anu Taulin tuoreella Päevalodja-levyllä kuullaan kauniita akustisia tunnelmapaloja. Musiikin maanläheisyyttä on omiaan korostamassa Pärast vihma –sävellyksellä kuultava aito luontoääni, mustarastaan laulu, jota Taul hienovaraisesti värittää kanteleen soitollaan. Anu Taulin yhtyeeseen kuuluvat hänen nuorempi sisarensa Triinu toisena laulajana, akustista kitaraa soittava Andre Maaker, haitaristi Tarmo Noormaa, huilisti Cäztlin Jaago ja saksofonisti Marko Mägi, jotka luovat levyn hienon äänimaiseman. Vangitsevinta kaikessa on kuitenkin Anu Taulin uskomattoman upea lauluääni. Tämä levy kuulostaa kerta kerran jälkeen aina vain paremmalta.

Altti Koivisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musasto suosittelee

Messthetics #105 on Viikon levy

Hypen ulkopuolella

Messthetics #105, osa DIY-sarjaa

Messthetics #105 - Scotland IMessthetics-kokoelmien yhtyeitä kuvaillaan www.hyped2death.com -sivustolla seuraavanlaisesti: ”Tuntemattomia punk-, post-punk-, tee-se-itse-, ja power-pop-bändejä Yhdysvalloista sekä Iso-Britanniasta.” Kuvaus on erittäin osuva, sillä yksikään kokoelman Messthetics #105 yhtyeistä ei ole minulle entuudestaan tuttu. Useassa tämän levyn kappaleessa on kuitenkin piristävää potentiaalia – toisissa reilusti enemmän.

Tee se itse

Kun punkin soittamiseen kyllästyneet nuoret miehet alkoivat tekemään monimutkaisempia kappaleita ja kokeilemaan osaamistaan punkin genrerajojen ulkopuolelta, jälki oli parhaimmillaan todella miellyttävän kuuloista. Post-punk on käsitteenä hieman vaikea, ja tämäkin kokoelma sisältää siihen leimaan sopivien kappaleiden lisäksi täysin erityylisiä kappaleita. Esimerkkinä Tony Pilleyn esittämä akustinen kappale. DIY onkin mielestäni näitä parhaiten kuvaava termi. Tee-se-itse-asenne ja nuorten aikuisten energisyys kohtaavat juuri sopivalla tavalla.

Skotlantilaisiin esiintyjiin keskittyvä Messthetics #105 vaikutti mielenkiintoisimmalta, kun vertailin CD-kokoelmia. En tiedä johtuuko se aksentista, mielenkiintoisesta kulttuurista vai mistä, mutta tämä levy myös kuulosti parhaalta. Kappaleissa tuntuu toistuvan samankaltainen äänimaailma. Bassokitara erottuu todella selkeästi ja kitara on jätetty pääosin hieman taka-alalle. Rummut ovat luonnollisen kuuloiset ja laulut ovat hallitun coolisti esitettyjä mielenilmauksia. Myös taustavokaalit löytyvät lähes jokaisesta kappaleesta.

Levyä ensimmäisen kerran kuunnellessani huomasin heti, että lempikappaleeni tällä levyllä on edinburghilaisen Visitors-yhtyeen Moth. Kappaleen rytmi kulkee niin luonnollisesti ja tyylikkäästi eteenpäin, että jo intro paljastaa kappaleen olevan erinomainen. Visitors julkaisi elinaikanaan vain kolme vinyylisingleä, ja tämä kappale on Electric Heat-sinkulta. Toinen erittäin mainio kappale on Radio Ghostsin Falling into Darkness. Terävä kitarasoundi ja sitäkin piikikkäämmän kuuloiset rummut kuulostavat sympaattiselta yhdessä. Muita mainittavia yhtyeitä julkaisulla: Fire Engines, The Exile, Article 58 sekä Metropak.

Ei voi sanoa, että ”tämänkaltaista musiikkia ei enää tehdä”, mutta juju piileekiin siinä miten paljon paremmin sitä tehtiin ennen. Ja kirjastosta voi varata kahdeksan Messthetics-CD-levyä.

Kalle Karjalainen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Musasto suosittelee: Rendez-Vous – Parin Lantin Leinot

Turun suunnalla vaikuttava Rendez-Vous ei ole kolmannenkaan albumin kohdalla asettunut pelkästään yhden genrelokeron äänenkannattajaksi. Kokoonpanon räväkkä linjattomuus etenee edelleen kitaravetoisesti vahvaan melodisuuteen luottaen. Mukana on niin popimpaan kuin melkeinpä iskelmän suuntaan kallistuvaa taustavirettä mutta yleisilme on selkeästi 90-lukulainen ja lievästi kotikutoinen. Lyriikoissa on paikoin korviin särähtäviä sanallisia kuoppia mutta rehellisen intohimoinen ote kestää pienet ohilaukaukset.

Kiekon alkuun säädetään kokonaisuuden terävimmät täsmäiskut. Kihlat kuin kahleet on mukavan kiihkeä ja ripeäotteinen rokkipala, mainio kertsi ei jätä kylmäksi. Eino Leino sisältää kevyempää ulosantia ja rokki-iskelmän Yö-vaihdetta tavoitteleva kertosäe tarttuu hihaan. Yhden lauseen päässä haiskahtaa hittivainuiselta Tampere-skenen rokkipalalta, jolla on ysärisyntikalla koristellut reunat – tosin kertosäkeen kohdalla meno on kuin uuden aallon orkestereilla armon vuonna 1982. Hei Anna tuo väkisin mieleen puoliakustisen Popedan ja Ihmissuhde diibadaabaa jää puolisiveäksi mukavasta ravikompista huolimatta.

Berliinin yöt on lievästi paatoksellinen ja Kauniit ystävät potkii selkeästi Tumppi Varonen & Problems -henkisissä lavasteissa. Rokkari ja hippi testailee jälleen mukavan retroa syntikkaa, meno on kuin paremman luokan Blondie-coverissa. Väliinputoajat haastaa jo punkin pelastajaksi hehkutetun Pää Kii -orkesterin.

Rendez-Vous on parhaimmillaan ripeän rennoissa uuden aallon -säätöjä lainaavissa rokkipaloissa. Valitettavasti pari vähemmän iskevää siivua himmentää kokonaisuuden painoarvoa. Paikoin tietynlainen kotikutoisuus aiheuttaa pientä kysymysmerkkiä mutta loppupeleissä hiomattomuus osoittautuu vahvuudeksi. Rendez-Vous kuulostaa aidosti innostuneelta ja rehellisen rosoiselta. Albumin kolmelle ensimmäiselle siivulle voisi jopa odottaa aktiivista radiosoittoa. Synkistelemättä ja jäykistelemättä, Rendez-Vous ottaa kuulijasta kaverimaista niskaotetta.

J.Kaunisto

Jätä kommentti

Kategoria(t): Kuukauden klassikko, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolla – paita muistoksi jäi…(KISS)

Kiertuepaidat jäävät monille muistoiksi maassamme vierailleista laulajista ja bändeistä. Raision kirjaston musiikkiosastolla nämä  muistot tuodaan näkyville kuukausittain vaihtuvine paitoineen.

Helmikuun paita on hankittu KISSin Sonic Boom Over Europe -kiertueen Tampereen keikalta 10.6.2010. Tapahtumapaikkana tuolloin Sauna Open Air.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

10 valittua levyä saamelaista musiikkia

Mari Boine: djagiedas. In the hand of the night (2006)

Mari Boine on norjansaamelainen muusikko. Boine yhdistää musiikissaan sävyjä jazzista, folkista, rockista sekä laulaa useimmiten joikaamalla.

Amoc: AMOC Kaccam (2007)

Ensimmäinen inarinsaamenkielinen rap-albumi kautta aikojen. Amocin ensimmäisellä pitkäsoitolla mukana maineikas joukko vierailevia artisteja mm. Wimme, Hannibal & Soppa sekä Guerra Norten kaikki rap-artistit.

Wimme Saari: Gapmu (2003)

Wimme Saari on uudenlaisen joikaustekniikan kehittänyt saamelaisartisti.  Wimme aloitti trubaduurina kitaran kanssa. Työskennellessään Yleisradiossa hän löysi sukunsa vanhoja joikunauhoja, opiskeli niitä itsekseen ja kehitti uuden joikutyylin yhdistämällä joikuun ambient-vaikutteita. Ensituotos kuultiin Rinneradion albumilla Dance And Vision vuonna 1990.

Skàidi: Where the Rivers meet (2008)

Norjalainen jazzbasisti Steinar Raknes and joikaaja Inga Juuso esittävät musiikkia, jossa on elementtejä jazzista, nykymusiikista ja perinteistä saamelaismusiikkia.

Niko Valkeapää: Niko Valkeapää (2003)

NikoValkeapää on saamelainen lauluntekijä ja laulaja. Vuodesta 1990 hän on asunut Koutokeinossa, jossa hän toimii opettajana.  Valkeapää on voittanut Sámi Grand Prix -kilpailun vuosina 1994 ja 1995,  Spellemannprisen 2003 avoimessa luokassa esikoislevyllään  Liet-Lavlutin. Hän on esiintynyt  useilla festivaaleilla Pohjoismaissa.

Sofia Jannok: Áššogáttis (2008)

Sofia Jannok  on ruotsalainen laulaja ja lauluntekijä. Hän laulaa enimmäkseen saamen kielellä ja myös joikaa. Jannok voitti Sámi Grand Prix -laulukilpailun vuonna 2003 laulullaan Liekkas.

Bárut: Bálggis (2011)

Bárut (saamen kielellä ”aalto”)  on trio, jossa joikaa  Inga Juuso, perkussiota soittaa  Martin Smidt ja multi-instrumentalisti Asbjørn Berson soittaa lähes kaikkea muuta. Bárut esittää saamelaista musiikkia yhdistettynä bluesiin ja uusiin äänimaisemiin.

Niillas Holmberg: Manin guottán girjji fárus (2011)

Niillas Holberg on utsjokelainen saamelainen,  monilahjakkuus, joka laulaa, soittaa, räppää, näyttelee.

Ánnámáret Ensemble: Beallječiŋat. Earrings (2011)

Anna Näkkäläjärvi on Inarista lähtöisin oleva saamelaismuusikko. Näkkäläjärvi on klassisen koulutuksen saanut klarinetisti ja hän on työskennellyt monissa suomalaisissa orkestereissa. Saamelaismusiikilla on aina ollut vahva sija hänen elämässään. Anna Näkkäläjärven kokoonpanon nimi on Ánnámáret Ensemble. Anna on itse säveltänyt ja sanoittanut saamenkieliset laulut jotka Ánnámáret Ensemble esittää.

SomBy on saamenkielistä rockmusiikkia soittava vuotsolainen yhtye. Bändi solmi levytyssopimuksen vuonna 2008 ja samana vuonna ilmestyi EP ”Čáhppes Lasttat”. Keväällä 2009 SomBy voitti norjalaisen Grand Prix-laulukilpailun kappaleella ”Ii idit vel”. Saman vuoden lokakuussa se vei voiton Euroopan vähemmistökielten Liet Internatiol-kilpailussa. Voitot toivat bändille runsaasti mainetta, ja se sai Saamalaiskäräjien kulttuuripalkinnon merkittävästä saamen kielen ja kulttuurin edistämisestä. SomByn debyyttialbumi on Alas Eana.

 

Ann-Christin Antell

3 kommenttia

Kategoria(t): 10 valittua, Musasto suosittelee

Viikon levy: Fiestas of Peru – Music of the High Andes

Fiestas of Peru. Music of the High Andes (1972, Nonesuch Explorer)

 Fiestas of Peru

Muutamia maistiaisia levyltä!

Fiestas of Peru. Music of the High Andes on Nonesuch -levy-yhtiön Explorer-sarjassaan julkaisema levy, jonka musiikki on äänitetty vuonna 1968 Etelä-Perun kolmessa eri kaupungissa, korkealla Andien vuoristossa. Perussa erilaisista juhlista ja ihmisten kokoontumisista käytetään sanaa ’fiesta’. Fiestat ovat yhtä lailla isoja, villejä ja ylitsepursuavia karnevaaleja kuin vain muutamien ystävien kanssa istuttuja illanviettoja tai hautajaisiakin. David Lewiston, joka työskenteli Explorer-sarjan parissa pitkään, on kerännyt levyn aineiston todellakin ihmisten keskellä ja heidän kanssaan.

Ja mitä me ei-Perussa-siihen-aikaan-käyneet näistä Lewistonin matkoista saimmekaan! Heti levyn ensimmäinen kappale saa pohkeet liikkeelle kitaroiden ja mandoliinin avulla lujempaa ja höllemmin kuin edes TV1:llä alkaneessa Treme-sarjassa voi nähdä New Orleansissa tapahtuvan. Elämänilo pusertuu vuorten asukkaiden soittimissa musiikin pirtuksi – tai sädekehiksi, kuinka vain. Harvasäveliset asteikot, raaka sointi ja tempon elävyys ovat lähempänä Feodor Pratsua ja Albert Ayleria kuin sileäksi vuoltuja studiokokoonpanojen äänityksiä. Välillä eri huilut ja laulajat iloitsevat, välillä ne itkevät.

Levyn kansiteksteissä mainitaan, että äänessä on sekä perinteisiä Andien soittimia että koloniaalisen kauden instrumenttejakin. Ilman, että yli-ihannoi Perun mennyttä aikaa, voi siis ajatella, että törkeästä sorrostakin on noussut jotain hienoa: Euroopan ja Etelä-Amerikan historiat kietoutuvat kauniisti ja reaalisti toisiinsa näissä kappaleissa. Mutta toki Fiestas of Peru -levyn yhteyteen voi asettaa myös muunlaisia, selkeämmin kriittisiä kolonialismia koskevia ajatuksia. Tässä otan niistä esille kuitenkin vain yhden, ja esitän sen kahtena kysymyksenä: Miksi Fiestas of Peru on ”maailmanmusiikkia”? Millaisia merkityksiä liittyy tähän käsitteeseen ja siihen liittyvään luokitteluun?

Nonesuch Explorer -sarjassa on lukuisia hienoja äänitteitä, ja sarja on julkaistu uudelleen myös cd:inä.

Niko-Matti Ahti

Kingdom of the Sun. Peru’s Inca Heritage -levy jatkaa Explorer-sarjassa David Lewistonin vuoden 1968 Peru-matkan purkamista.

Varaa levy Vaskista

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

C, S & N omillaan – David Crosbyn, Stephen Stillsin ja Graham Nashin soolotuotantoa

C, S & N omillaan – David Crosbyn, Stephen Stillsin ja Graham Nashin soolotuotantoa. Levynkansinäyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla helmikuussa 2013.

David Crosby/If I Could Only Remember My Name

David Crosby/If I Could Only Remember My Name

David Crosby/Oh Yes I Can

David Crosby/Oh Yes I Can

Stephen Stills/ Stephen Stills

Stephen Stills/ Stephen Stills

Stephen Stills/Stills

Stephen Stills/Stills

Graham Nash/Songs For Beginners

Graham Nash/Songs For Beginners

Graham Nash/Wild Tales

Graham Nash/Wild Tales

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio

Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Kuva: Nelli Palomäki

Kuva: Nelli Palomäki

Helmikuun artistina esittäytyy Aino Venna.

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti urastasi.

Olen 30- vuotias laulaja-lauluntekijä. Tällä hetkellä asun ja työskentelen Helsingissä. Olen aina ollut fiiliksissä musiikista. Luulen, että tämä on vanhempieni peruja. He kuuntelivat levyjä todella monipuolisesti Pavarottista David Byrneen.

Soitin kuusivuotiaasta selloa ja lauloin mielelläni.  Nauhoitin myös c- kasettinauhurille itse laulamiani piirrettyjen tunnareita ja virsiä.  Tämä oli ensimmäinen kosketukseni tallenteen valmistamiseen. Teini-iällä vaihdoin sellon kitaraan ja aloin tekemään omia biisejä. Sitä kestikin hyvin pitkään. Vasta muutama vuosi sitten turhauduin pöytälaatikkoon kirjoittamiseen ja päätin, että minun on yksinkertaisesti pakko aloittaa esiintyminen ja keikkailu. Soitin ensin soolona, mutta reilu vuosi sitten kokosimme yhtä Tavastian keikkaa varten bändin. Tulimme keskenämme niin hyvin toimeen, että järjestelystä tuli pysyvä melkein välittömästi.

Viime syksynä ilmestyi ensimmäinen pitkäsoitto, Marlene Dietrichille omistettu Marlene– albumi. Sen jälkeen on ollut aika lailla vilskettä. Keikkoja on ympäri Suomea ja ensi syksynä olemme lähdössä Saksaan kiertueelle.

2. Käytätkö säännöllisesti kotikaupunkisi kirjastopalveluja?

Käytän säännöllisesti. Suosikkini ovat Richardinkadun ja Kallion kirjastot Helsingissä, joissa olen hengannut pienestä pitäen. Saatan vieläkin unohtua useammaksi tunniksi sarjakuva-osastolle.

Lainasin kirjastosta myös aikanaan Suomifilmin klassikot VHS- kasetteina. DVD-ajan alussa niitä löytyi aina kahmaloittain ja kotiin saattoi lähteä tusinakin elokuvia. Olen myös maksanut niin paljon myöhästymismaksuja että uskoakseni ainakin puolet Kallion kirjaston sarjakuvista on ostettu näillä varoilla.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Kun Leonard Cohen oli Suomessa 2008. Se oli aivan mieletöntä. Tuntui, että kyseessä olisi ennemmin ollut uskonnollinen kokoontuminen kuin keikka. Ihmiset olivat niin hartaina ja Cohenissa on kieltämättä paljonkin sakraalin sanansaattajan vikaa.

4. Mitä mieltä olet kotikaupunkisi musiikkitarjonnasta ja -elämästä?

Helsingin ja pääkaupunkiseudun musiikkitarjonta on Suomen tasoon nähden kohdallaan.  Ehkä toivoisin enemmän liikkuvuutta ja spontaaniutta!

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Dusty Springfield – kaikki mitä löytyy

Richard Wagner: Tristan und Isolde

Erik Satie – kaikki mitä löytyy

Toim. Petri Kipinä

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Kiss Raisiossa

Raision kirjaston musiikki- ja taideosastolla avattiin perjantaina 1. helmikuuta Kiss- aiheinen keräilynäyttely. Esillä on kaikkea mahdollista Kissiin liittyvää: LP- , CD- ja DVD- levyjä, valokuvia, rintamerkkejä, lehtileikkeitä jne. Näyttely kestää aina helmikuun loppuun asti. Tavarat ovat lainassa Petri Kipinän kokoelmasta.

Vastaava näyttely oli esillä Turun Musiikkikirjastossa viime vuoden lopulla. Raision näyttelyssä on mukana muutamia uusiakin tavaroita. Esimerkiksi LP- levyjen kansia on esillä runsaasti. Lue lisää.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Näyttelyt Raisio, Uutiset