Levymerkki Plastic Passion esillä Turun musiikkikirjaston vitriininäyttelyssä

Musiikkiaarteita maakunnasta, osa 8

Plastic Passion

– An Eclectic and Independent Record Label From Finland –

Plastic Passionin julkaisuja.

Intohimosta indieen ja undergroundiin

Turkulainen levymerkki Plastic Passion on tehnyt tinkimätöntä kulttuurityötä liki 20 vuoden ajan. Ennakkoluuloton levy-yhtiö on julkaissut useita kymmeniä marginaalisia pop- ja rocklevyjä. Plastic Passionin artisteja ovat esimerkiksi laulaja-lauluntekijät Tero-Petri ja Iida Umpikuja sekä bändit 500 kg lihaaAD, Cheerleaders United, Wojciech ja Wrum.

Plastic Passion on pieni levymerkki, jota pitävät yllä Aku-Tuomas Mattila ja Ari-Pekka Lehtisalo. Julkaisutahti on melko verkkainen, sillä resurssit ovat rajalliset. Omien kiinnitysten lisäksi PP vastaa myös parista laadukkaasta uusintajulkaisusta. Viime syksynä julkaistiin LP-painos Wojciechin debyyttialbumista Ystävät, toverit. Klassikko pääsi listoillekin.

PP:n kotisivu ja Facebook

Haastattelu ja musiikkikirjaston vitriininäyttely

Plastic Passionin vitriininäyttely on nähtävänä Turun musiikkikirjastossa (vanha kirjastotalo, Linnankatu 2) 4.12.2012 alkaen. Esillä on levymerkin julkaisuja, promomatskua, levynkansivedoksia, harvinaisuuksiakin. Näyttely ja Musaston artikkeli ovat kahdeksas osa sarjaa Musiikkiaarteita maakunnasta. Tervetuloa kirjastoon!

***

Plastic Passionin Men In Charge Aku-Tuomas ja Ari-Pekka puhuvat Musastolle:

Mitä on Plastic Passion?
Aku-Tuomas: Kulttuuriyhdistyksen pyörittämä levymerkki, joka on julkaissut musiikkia kohta 18 vuotta. Tosin viime aikoina vähemmän ja vähemmän, mutta halua on pitää toimintaa yllä ikuisesti.

Miten levy-yhtiönne sai alkunsa?
A-T: Vuonna 1995 soitin Sad Parade –yhtyeessä ja olimme tekemässä ensimmäistä levyä Darklands-levy-yhtiölle. Olimme siirtyneet perinteisimmistä soittimista koneisiin, mutta pöydällä oli myös onnistunut live-nauhoite vanhalla konseptilla. Kuulin kasettipajasta, joka valmisti 50 kappaleen painoksia, ja hetken mielijohteesta päätin teettää kasettijulkaisun. Julkaisijalle keksin nimen lehdestä, jota olin julkaissut vajaan neljän vuoden ajan.

Levy-yhtiö aloitti 1990-luvun puolivälissä, mutta omakustannelehti Plastic Passion jo vuonna 1991. Miten lehti alkoi ja loppui?
A-T: Lehti syntyi teinipojan halusta kirjoittaa gothic-bändeistä, joista ei oikein missään kirjoiteltu. Vuonna 1991 kotitietokoneet eivät olleet kovinkaan yleisiä,  mutta isälläni oli kone. Kirjoitin sillä juttuja, printtailin liuskoja ja tein taittohommat leikkaamalla ja liimaamalla. Lehteä painettiin tutun omistamassa kopiokonefirmassa. Lehti loppui kymmenisen vuotta myöhemmin lähinnä laiskuuden ja muiden aktiviteettien takia.

Huminoida: A|B. Seiskatuumainen single on Out Of Range Recordsin ja Plastic Passionin yhteisjulkaisu vuodelta 2008.Plastic Passionin bändit ja artistit ovat varsin erilaisia keskenään. Millainen musiikki kiinnostaa teitä?
A-T: Levymerkin ja lehden linja oli alun perin oli gothic, dark wave ja syntsapop, mutta jossain vaiheessa laajeni monenlaiseen vaihtoehtorockiin ja –poppiin. Genreistä piittaamatta sanoisin, että tuttujen ihmisten tekemä hyvä musiikki kiinnostaa. Tämä on ollut Plastic Passionin julkaisupolitiikka alusta alkaen.

Musiikkikirjaston näyttelyssä on esillä myös vedoksia levynkansitaiteesta. Miten toteutatte julkaisujenne kannet?
Ari-Pekka: Levynkansia tehdään eri tavoin. Joihinkin julkaisuihin saamme loppuun saakka tehdyt valmiit materiaalit. Toinen toimintamalli on se, että minä toimin ”käsinä” jonkun idealle. Teen siis toteutusta ohjauksessa, ja viimekädessä huolehdin, että aineistot ovat kunnossa levyjen lähtiessä tehtaalle. Kolmas toimintamalli on se, että ideasta (omasta tai yhteistuumin luodusta) lähden toteuttamaan lopputulosta.

***

Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit nousi elokuussa 2012 Rumban albumilistalle sijalle kolme. Suomen albumilistalla levy oli sijalla 37. Kenties levy-yhtiön myydyin albumi? 
Wojciechin debyyttialbumi Ystävät, toverit (2004) on luomuspacerockin klassikko. Alun perin CD:nä julkaistu albumi sai kauniin LP-painoksen vuonna 2012.A-T: Yksi myydyimmistä levyistä. Alkuperäinen CD-laitos vuodelta 2004 myi paljon enemmän kuin vinyylijulkaisu, mutta vasta vinyyli nousi listalle. Kertoo aika paljon levymyynnin muutoksesta vajaassa kymmenessä vuodessa.

Toim. huom. Ystävät, toverit -uusintapainoksen liitteessä  lauluntekijä Jari Oisalo kertoo PP:n ja Wojciechin yhteistyön alusta. Musasto suosittelee Ari Väntäsen  toimittamaa kertomusta lämpimästi. Voit varata LP:n Ystävät, toverit musiikkikirjastosta.

Turkulainen rockyhtye AD oli jälleen ajankohtainen 2005–2006, kun PP julkaisi AD:n kaksi uusinta albumia Topaco ja Bodysuit.
A-T: Soitin Ismo Laaksolle, koska minua kiinnosti julkaista uudestaan AD:n kolmosalbumi Vladivostok. Ismo kertoi, että heillä ei ole itsellään oikeuksia levyyn, mutta on kyllä aktivoimassa bändiä uudelleen, ja siitä lähti yhteistyö. AD on tekemässä uutta levyä, mutta se julkaistaan ainoastaan digitaalisena. Valitettavasti se on AD:n kaltaisille marginaalibändeille ainoa vaihtoehto tänä päivänä. Suunnitelmia on myös AD:n hyvin varhaisen matskun uusjulkaisusta. Tosin ainoastaan diginä.

Tero-Petrin ja Iida Umpikujan albumit ovat täynnä kiehtovuutta ja uutta laulaja-lauluntekijäperinnettä. Miten aloititte yhteistyön heidän kanssaan?
A-T: Tero-Petri on tuttu vuosien takaa ja kun hän aloitteli Limonadi Elohopean jälkeen soolouraa, niin TP kyseli meidän kiinnostusta julkaisuun. Ja niin hyvälle matskulle ei sanota ei. Toki olisin toivonut, että joku isompi ja oikeampi julkaisija olisi ollut halukas julkaisemaan Tero-Petriä, sillä meillä on valitettavan pienet resurssit, kun hommaa pyöritetään päivätöiden, perhe-elämän ja muiden aktiviteettien jälkeen.

– Iida lähetti demon ja Iida onkin ainoa sainaus, jota emme etukäteen tunteneet. Todellakin ihastuimme  Iidan musiikkiin heti ensi kuulemalta. Levystä sovittiin alustavasti samana päivänä, kun kuulimme demon.

Turkulainen Wrum teki uuden albumin 8010 vuonna 2010. Onko luvassa myös uusintajulkaisu Wrumin debyyttialbumista Takapihojen rock-tähdet?
A-T: Olen kuullut huhua, että alkuperäinen julkaisija Selecta puuhailisi asiaa.

Russian Loven varhaiset levytykset olivat kiven alla vuosikaudet. Miten albumin Nergal uusi laitos (2007) hahmottui?
A-T: Nergal  (1987) on yksi suosikkilevyistäni ja tosiaankin hyvinkin harvinainen, ja erityisesti vuotta aiemmin julkaistu EP Malleus Maleficarum on totaalisesti kadonnut maailmasta. Minulla oli halu, että Suomen paras gothic rocklevy on saatavilla myös CD:nä. Tai edes ylipäätään saatavilla. Onneksi bändin pojat olivat samaa mieltä.

Miten 500 kg lihaa päätyi Plastic Passionille?
A-P: Hauskasti. Söimme Kaikka Salmisen ja hänen vaimonsa kanssa illallista meillä, kun tuli puheeksi, että Lihat ovat nauhoittaneet musaa. En ihan tarkkaan tiedä, oliko heitto harkittu koukku vai ei, mutta seuraavan viinilasin jälkeen olin varma, että me julkaisemme, jos vain sopii.

– Siitä eteenpäin oli helppoa. Kaukon kanssa sovimme Bar Kukassa (vai millä nimellä se silloin toimikaan) ennen Olgan keikkaa kaikki käytännön asiat. Ja kun Kauko on vanha kehäkettu, mitään muuta kuin kättä päälle ei sovittu. Homma sinetöitiin kupillisella kahvia!

Jori Sjöroos aloitti soolouransa PP:n suojattina Sad Paraden ja This Empty Flow’n jälkeen. Mitä kaikkea olette Jorin kanssa tehneet?

A-T: Jori Sjöroosin Fu-Tourist oli alun perin oikeastaan This Empty Flow’n löyhä jatkumo. Minäkin olin jossain vaiheessa paperilla yhtyeen kosketinsoittaja, vaikka en nuottiakaan soittanut. Ja silloin yhtyeen nimi oli Fu-Tourists ja debyyttisinkun etiketin painofilmissäkin luki nimi monikossa. Onneksi ihan viime hetkellä tarkistin Jorilta puhelimessa nimen oikean muodon.

– Jorin tekemisiä kuullaan PP-kataloogissa yhtyeissä Fu-Tourist, Funtourist, This Empty Flow, Magenta Skycode. Lisäksi Jorilla on tärkeä rooli Sad Paraden jutuissa, vaikka bändi olikin enemmän minun projektini. Eihän niistä levyistä olisi kyllä mitään tullut, jos Jori ei olisi ollut koneen ääressä.

Olga on tehnyt kaksi albumia Plastic Passionille.

A-T: Kauko tuotti Olgan levyä samaan aikaan kun säädettiin Liha-juttuja ja sitä kautta yhteistyö tuli puheeksi. Meillä oli aika paljon levyjä tuohon aikaan tulossa ja laskuja riitti, joten projektia piti vähän jakaa useampaan suuntaan. Kaukon ja Olgan rahoittama Ameba tuli sitten mukaan.

– Olgan jutuista pidän erityisesti kakkoslevystä Tämä pimeä puoli. Nimibiisi on Olli Kauniskankaan tekemä. Aikoinaan myös Liikkuvat Lapset soittivat tuota biisiä. Olen useampaan kertaan maininnut Ollille, että olisi upeata kuulla Liikkuvienkin levyttämä versio biisistä.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Michael Monroen nimmari HMM:n albumin Marseille (Plastic Passion, 2008) sisäkannessa. Monroe soittaa levyllä fonia ja huuliharppua.

Mitä Plastic Passion on tulevaisuudessa?

A-P: Puoliaktiivinen pappakerho. Nythän se on puoliaktiivinen kerho. 😉

***

Tuomas Pelttari

Laura Ahlstedt

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musasto suosittelee, Musiikkiaarteita maakunnasta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s