Viikon levy – Bangs & Works Vol. 1 & 2

Artistinimellä µ-Ziq 90-luvulla mainetta niittänyt englantilainen Mike Paradinas omistaa nykyään yhden tärkeimmistä elektronisen undergroundin levy-yhtiöistä: Planet Mu. Lafkan julkaisut kattavat laajan skaalan erilaisia marginaalisia tyylilajeja levy-yhtiön pomon kulloistenkin kiinnostuksen kohteiden mukaan. Tärkeimpiä siitä tekee myös se, että julkaisuja ilmestyy todella paljon, ja ne ovat poikkeuksellisen helposti saatavilla sekä pitkään painossa. Kirjastokäytön kannalta on myös mainiota, että Planet Mu julkaisee edelleen pääasiassa CD-levyjä ja vinyylejä monien muiden samoille alueilla operoivien pitkäikäisten levy-yhtiöiden siirryttyä kustannussyistä kokonaan tiedostojulkaisuihin.

Viime vuosien suosikkini Planet Mu:n pitkästä katalogista taitavat olla nämä kaksi Bangs & Works -kokoelmaa (2010 ja 2011). Ne dokumentoivat etelä-chicagolaista tanssimusiikkiskeneä, footworkia, joka ennen kokoelmien julkaisua oli verrattain tuntematon tyylisuunta Euroopassa. Housen synnyinkaupungissa on tehty elektronista tanssimusiikkia sen alkuajoista lähtien, ja laajemmin footwork linkittyy juke-musiikkiin, jonka yläkäsitteenä puolestaan voisi pitää ghetto housea. Ghetto house on edelleen raakaa housea, mutta huomattavasti nopeampaa, sisältäen rikottuja rytmejä, poukkoilevia bassoja ja rivoja sanoituksia. Naapurikaupungin Detroitin vastaavaa musiikkiahan kutsuttiin tunnetummin ghetto techiksi.

Footwork-musiikki on kuitenkin tarkemmin hyvin pienen porukan paikallinen juttu. Kaikki footwork-musiikki on tehty footwork-tanssimista varten, osa kappaleista on jopa rytmitetty tarkkaan jonkun tietyn tanssijan toiveiden mukaan. Sitä oudommalta tuntuukin kuunnella tätä musiikkia täällä kotimaisemissa, toimistotuolissa istuen, ikään kuin pääsisi kurkistamaan salaisiin kellaribileisiin, jonne ei normaalisti olisi mitään asiaa. Se on mielettömän kiehtovaa. Alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuna footwork näyttäytyy totaalisena päänyökytysmusiikkina, 160 iskua minuutissa takovana, järkensä menettäneenä superkoneena. Kappaleet ovat lyhyitä, fragmentaarisia, jopa minimalistisia. Lähes kaikissa on sama bassolinja, joku yksittäinen, rujosti pätkitty vokaalisample ja hyvin vähän muita elementtejä. Jäin koukkuun tähän musiikkiin lähes välittömästi. Samoin taisi aiemmin käydä kokoelmat tehneelle Paradinasille, joka valitsi nämä kappaleet ilmeisesti omasta 1500 biisin footwork-kokoelmastaan.

Mitään isompaa ilmiötä tästä on turha odotella, sillä levyllä kuultava musiikki on todellista undergroundia, se tuskin jää kenellekään kuulijalle epäselväksi. Tätä vaikutelmaa vielä korostaa se, kuinka biisit eivät ole levyillä luonnollisessa ympäristössään yhteenmiksattuina, vaan kokonaisina, irtonaisina, raakoina palasina. Ja kakkoslevy sisältää vielä kokeilevampaa ja villimpää kamaa himokäyttäjille. Siispä tästä Bangs & Worksit haltuun, netistä hieman lisämateriaalia ja eikun omia miksauksia tekemään. Ja jos tanssi kiinnostaa, niin Youtubesta löytyy paljon opetusmateriaalia myös siihen.

Risto Mikkonen

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s