Futupopin klassikoita Turun Musiikkikirjaston levynkansinäyttelyssä

Mitä on futu? No ainakin tätä.

Talk Talk: The Party's Over ja The Human League: Dare!Futuristisen syntikkapopin aalto tuntui erityisesti 1970-1980-luvun taitteen vaiheilla. Synth pop oli luonnollinen osa brittiläisen uuden aallon transformaatiota.

Classix Nouveaux, Depeche Mode, Thomas DolbyDuran Duran, John FoxxThe Human League, Gary Numan, OMDSoft CellUltravox, Talk Talk, Midge UreVisageYazoo ja muutamat muut olivat jonkin aikaa juhlituimpia konemusiikin uudistajia. Mikä parasta, muutamassa vuodessa tehtiin kunnioitettava määrä klassikkolevytyksiä. Nuoret muusikot eivät kumartaneet ketään, paitsi ehkä kirkkaimpia esikuviaan. Heitä olivat David Bowie, Roxy Music ja Kraftwerk.

Syntsapoplevyjä lainattavana Turun Musiikkikirjastossa.

Viisi klassikkoa näytteillä, CD-levyjä lainattavana

Turun Musiikkikirjaston 21.8.2012 avatussa levynkansinäyttelyssä on esillä viisi levytystä, joita aika ei haalenna. Näytteillä ovat LP-levyt

° Talk Talk: The Party’s Over 1982

° The Human League: Dare! 1981

° Depeche Mode: A Broken Frame 1982

° Thomas Dolby: The Golden Age Of Wireless 1982

° Yazoo: Upstairs At Eric’s 1982

Musiikkikirjaston Loungessa on lainattavissa alan musiikkia. CD-levyt ovat esittelytornissa, popmusiikin CD-hyllyn lähellä.

Tyyli ennen kaikkea

Esillä oleva vieraannuttavan tuntuinen levynkansitaide kuvaa erottumisen ja hyväksynnän tarvetta. Kansikuvat  muistuttavat meitä siitä, että persoonasi ei häviä vaikka teet musiikkisi syntetisaattoreilla. Haluttiin puolustaa humaaniutta ja uskallusta.

Yksi kansitaiteen ja kiihkeän musiikin ulottuvuuksista oli kuitenkin eskapismi.Todellisuutta paettiin maalausten ja valokuvateosten futuristiseen ihmiskuvaan. Toisinaan ihmisen esineellistymistä myös pelättiin, ja esimerkiksi taiteilija

Thomas Dolby: The Golden Age Of Wireless.James Marsh korosti usein töissään yksilön suhdetta luontoon. Ja kun bändin tai artistin valokuva oli kannessa, niin toivotuin tulos saavutettiin vakavana ja kovassa meikissä.

Isoja ja pieniä klassikoita

Näyttelyn artistit ja yhtyeet olivat kaikki uuden alun äärellä vuosina 1981-1982. Talk Talk onnistui yli odotusten debyyttialbumillaan. The Party’s Over tehtiin tuottaja Colin Thurstonin kanssa, joka tuotti myös Duran Duranin kaksi ensimmäistä albumia.

Sheffieldiläisen The Human Leaguen kolmas albumi Dare! nosti kulttibändin superbändiksi, vaikka yhtye oli hajota vain vuotta aiemmin. Sinkku Don’t You Want Me oli suuri hitti ympäri maailmaa. 

Depeche Moden toinen albumi A Broken Frame oli urotyö. Tulevaisuus näytti synkältä, koska lauluntekijä Vince Clarke oli eronnut bändistä. Piinaa kesti kuitenkin vain hetken, sillä Martin Gore sävelsi klassikoita yhä sujuvammin. Vince Clarke keskittyi DM:n jälkeen yhteistyöhön laulaja Alison Moyetin kanssa. Yazoon upea Upstairs At Eric’s sisältää klassikot Don’t Go, Only You ja Winter Kills.

Syntsaguru Thomas Dolby tunnettiin taianomaisena sessiomuusikkona, joka loihti koskettimistaan ihmeitä esimerkiksi yhtyeille Def Leppard ja Foreigner. Ensimmäinen oma albumi  The Golden Age Of Wireless on taidonnäyte vertaansa vailla. Maalaukselliset Flying North, Windpower ja One Of Our Submarines ilahduttavat yhä.

Tervetuloa kirjastoon!

Tuomas Pelttari

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Levynkansinäyttelyt, Näyttelyt Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s