Viikon levy on Outlawsin tupla Hurry Sundown/Ghost Riders

Outlaws

Hurry Sundown (1977) / Ghost Riders (1980)

Outlaws: Hurry SundownVuonna 1974 floridalainen country/southern rock -yhtye Outlaws soitti Lynyrd Skynyrdin lämppärinä Colombiassa, Georgiassa. Keikka oli heidän varhaisen uransa tärkein: Vastikään uuden Arista -levy-yhtiön perustunut Clive Davis matkusti paikalle kuuntelemaan keikkaa. Davis oli myyty välittömästi. Hän huomasi yhtyeen potentiaalin. Skynyrdin laulajan Ronnie Van Zantin kehotuksesta Outlaws allekirjoitti sopimuksen ensimmäisenä yhtyeenä Aristan tallissa:

– Olet hullu jos, et kiinnitä Outlawsia…

Ja hän ei enempää olisi voinut olla oikeassa.  Bändin musiikissa kantavana voimana toimivat kaksi keskeistä elementtiä: Hughie Thomassonin ja Billy Jonesin kitarat, upeine tuplamelodioineen ja sooloineen sekä yhtyeen kauniit moniääniset harmonialaulut. Nämä kaksi ovat yhtyeen ehdottomia tavaramerkkejä. Thomasson ja Jones olivat pitkään kuunnelleet Allman Brothers Bandiä, jonka vuoksi yhtyeen kitarahakuisuuden voi ilman epäilyä sanoa olevan Allmanin veljesten peruja. Outlaws vangitsi myös kalifornialaisen The Eagles -yhtyeen herkän saundin ja tunnelman southern rockmusiikkiin, joka oli läpi 70- luvun noussut menestyksensä huipulle.

Edellä mainitut piirteet näkyvät erityisen selvästi yhtyen kolmannella albumilla Hurry Sundown (1977). The Eaglesin tuottaja Bill Szymczyk kutsuttiin tuottajaksi, ja tuloksena oli hieno kokonaisuus. Erityisesti Outlawsin tapa laulaa, heidän käyttämät harmoniat sekä tyylikkäät kitaraosuudet tekivät albumista onnistuneen. Thomassonin mukaan ”he soittivat kuin Outlaws ja lauloivat kuin The Eagles”.

Hurry Sundownin löyhähköä cowboy-konseptia osoittavat erityisesti aloitusraita Gunsmoke sekä nimikkokappale Hurry Sundown. Kitaristi Hughie Thomassonin mukaan kappale syntyi helposti ja nopeasti: hän avasi TV:n ja siellä näytettiin western–elokuvaa, jossa oli mustalaisleiri vankkureineen. Hurry Sundown alkaa kahden kitaran harmoniateemalla. Tämän jälkeen kappaleen tempo hidastuu säkeistön alkaessa, jossa on letkeä ratsastusrytmi:

– Gypsies danced around the campfire, shook their tambourines. They were waiting for the dust of an outlaw, Sundown was his name…

Tamburiinin samanaikainen helistysääni luo kiinnostavan efektin. Tällöin ilmennetään konkreettisesti mustalaiskuvausta. Kappale kertoo Sundown-nimisestä lainsuojattomasta, joka lähtee kostamaan rakastettunsa, mustalaisnaisen surmaajalle. Kappaleessa on paljon viitteitä villiin länteen esimerkiksi kolmannessa säkeistössä, jossa pyssysankaria kuvataan hyvin romanttisesti: ”Silver devils in his holsters, stars strapped down his heels. There was fire in his eyes, saying he was dressed to kill”.  “Hopeisilla paholaisilla” tarkoitetaan kuudestilaukeavia ja “tähdillä” cowboy- saappaiden kannuksia. Sundown on ”nopea kuin salama” ja hänen sydämensä on ”teräksen kova”. Viimeisessä lauseessa mainitaan myös Boothill, nimitys lännenkaupungin tavanomainen hautausmaa ”saappaat jalassa” kuolleille pyssysankareille. Se on hyvin tavanomainen cowboy-balladi, melkein kliseinen vakiintunut aihelma eli topos. Kappaleessa on hyvin ilmava saundi kitaran jousikaikuineen, joka luo seesteistä tunnelmaa ja suurta tilaefektiä, joka kuvastaa erityisesti lännen valtavia preerioita ja leiritulen ympärillä tanssivia mustalaisnaisia tamburiineineen. Yksinkertaisessa ja tehokkaassa kertosäkeessä kuullaan ”mustalaisten laulavan”: Oh ooh, Hurry Downdown (The gypsies call).

Outlaws on läpi koko albumin yhtä kitarahakuisen rokin juhlaa: Esimerkiksi Holiday lähtee liikkeelle melodisella ja kauniilla lead-kitarateemalla, josta se kohoaa nopeaan, mutta rauhallisen hienostuneeseen säkeistöön. Kitarasankarit Hughie Thomasson ja Billy Jones luovat mitä henkeä salpaavilla, teknisillä ja energisillä sooloilla armottoman kaksintaistelun tunnelmaa, jossa nämä kaksi ottavat yhteen Coltien sijasta sähkökitaroin. Albumin hienostunut, ekologinen ja ohut saundi antaa tilaa dynamiikalle sekä runsaille nyansseille. Samalta CD:ltä löytyy myös toinen yhtyeen hittialbumi, vuoden 1980 Ghost Riders, jonka erityinen hitti on tiukka ja omaperäinen Ghost Riders (In the Sky) -koveri vanhasta klassikko cowboy-balladista. Ehdottomasti yksi parhaimmista versioista kauta aikain. Siinä on hyvin kiihkeä ja heleä flamenco-intro, jota seuraa räyhäkäs, daktyylinen-ratsastusrytmi, ryyditettynä tiukalla heavy metal tyylisellä rumpupoljennolla. Kappaleen loppupuoli osoittaa jälleen kerran edellä mainittujen herrojen rautaista ammattitaitoa ja valtavaa lahjakkuutta. Ghost Riders on hieman AOR-tyylisempi, joka ei ole kuitenkaan fanaattisemmallekaan southern rock- puritanistillekään liian imelää. Nämä kaksi albumia ovat Outlawsin tuotantoa parhaimmillaan: rehellistä, energistä ja herkkääkin kitararokkia.

Olli Lehtonen

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s