Viikon levy: Van Halen – 1984

Viikon levynä Van Halenin kuudes studioalbumi MCMLXXXIV eli 1984.

Kun puhutaan Van Halen -nimisestä maineikkaasta hard rokkia veivaavasta jenkkiorkesterista, mieleen tulee väistämättä Jump-niminen kappale. Orkesterin uran kulminaatiopiste ilmestyi 1984-nimisellä albumilla, joka jäi samalla bändin kultakauden kokoonpanon viimeiseksi levyksi. 1984 ei ole Van Halenin paras albumi, mutta levy nosti bändin luokkaan ”käsittämättömän suuret orkesterit” ja levyä myytiin USA:ssa ensimmäisen vuoden aikana viisinkertaisesti yli platinarajan. Albumi kuuluu 1980-luvun ehdottomiin soundtrack-kiekkoihin ja MTV:n myötä myös bändin naamat tulivat enemmän kuin tutuiksi onnistuneiden videoiden ansiosta.

Van Halenin eli Eddie Van Halenin, David Lee Rothin, Alex Van Halenin ja Michael Anthonyn ura alkoi ryminällä. Bändin debyyttikiekko vuodelta 1978 on niitä albumeita, joka muuttivat aikanaan ympäröivää rockmaailmaa ja levy muodostui myöhemmin tärkeäksi suunnannäyttäjäksi. Van Halenin maine perustui ennenkaikkea Eddie Van Halenin kitaratyöskentelyyn, joka hämmästytti niin kuuntelevaa yleisöä kuin kitaristeja ympäri maailmaa. Devyyttialbumin Eruption-niminen instrumentaalirevitely aloitti uuden aikakauden rock-kitaroinnin historiankirjoissa.

Debyyttilevy menestyi mainiosti myös kaupallisesti, albumi lienee tähän päivään mennessä kaikkien aikojen myydyin Van Halen -tuotos. Jatkoa seurasi jo seuraavana vuonna ja energisen lavabändin maineen erityisesti showmies-David Lee Rothin ansiosta hankkinut orkesteri vahvisti asemiaan amerikkalaisena peruskalliona.

Kun lähestytään 1984-albumia, tärkeäksi kiintopisteeksi valikoituu edeltänyt kokopitkä Diver Down. Bändin sisällä kahden voimakkaan egon, David Lee Rothin ja Eddie Van Halenin välinen valtataistelu osoitti jo lopun ajan merkkejä. Diamond-Dave ja tuottaja Ted Templeman halusivat viedä bändiä hittihakuisemmalle linjalle ja niinpä levylle päätyi reilusti cover-vetoja (David Lee Rothin valitsemia), esimerkkinä Roy Orbisonin Pretty Woman ja alunperin Martha and the Vandellasin esittämä Dancing In The Streets. Eddie Van Halen olisi halunnut jatkaa edellisen albumin linjoilla ja kahden nokkamiehen kiista oli valmiina viimeiseen näytökseen 1984-albumin kohdalla. Diver Down -albumilla kuultiin Eddien soittavan myös ensimmäistä kertaa syntikkaa.

1984 oli ensimmäinen Van Halen -albumi, joka äänitettiin Eddie Van Halenin omalla 5150-studiolla. Samalla Eddie sai enemmän tilaa toteuttaa omia toiveitaan. Eddie halusi Van Halenin ulosantiin syntikkaa mutta bändin yleisen linjan pysyvän rock-henkisenä. Yllättävää kyllä, Jump ei alunperin kelvannut David Lee Rothille ja tuottaja Teplemanille. Levyn toinen syntikkavetoinen viisu, I’ll Wait, olisi kuulemma saanut kaksikon mielestä jäädä julkaisematta. Jumpin alun syntikkaintro on kuitenkin jäänyt elämään omaa elämäänsä. Allekirjoittanut muistaa pyörittäneensä kasetille äänitettyä Jump-siivua kerrasta toiseen – vaikka aluksi biisi hieman kevyenlaiselta tuntuikin ja kitarasoolo hyppäsi silmille kuin väärästä viisusta varastettuna. Kappaleesta tehtiin aikoinaan riehakas livetilannetta kuvastava video, joka suorastaan säteili hyvää tuulta, Kalifornian aurinkoa ja energiaa.

Myös albumin kolmas sinkkubiisi Panama nousi nopeasti Van Halenin kruununjalokivien joukkoon. Raskaampi riffi ja David Lee Rothin kitarasoolon jälkeen kuultava puhelauluosuus yhdessä kertaiskulla tarttuvan kertosäkeen kanssa nosti kappaleen melkeinpä Jumpin tasolle. Neljäs sinkkubiisi Hot For Teacher sai suurta vetoapua poikamaisen vauhdikkaasta videosta, jota pyöritettiin ankarasti kaapelikanavilla . Syntikkahehkutus I’ll Wait oli aikoinaan lievä järkytys mutta vuosien karttuessa biisi on noussut yhdeksi albumin tähtihetkistä.
 
David Lee Roth jätti Van Halenin seuraavana vuonna ja bändi jatkoi uraansa Sammy Hagarin äänen voimin. Allekirjoittaneen mielestä Diamond-Dave on kuitenkin ainoa oikea valinta Van Halenin nokkamieheksi. Viimeisten tietojen mukaan bändi on työstämässä uutta albumia – yhdessä David Lee Rothin kanssa!

1984 on kuin kruunu Van Halenin legendan maineen koristeeksi. Legenda oli jo nostettu jalustalle mutta kyseinen albumi antoi koko komeudelle kultaiset reunat.

J.Kaunisto

(Albumi löytyy myös Vaski-kirjastojen kokoelmista)

1 kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Uncategorized, Viikon levy

One response to “Viikon levy: Van Halen – 1984

  1. Espen

    And the cradle will rock… levyltä Women and Children First on ensimmäinen Van Halenin kappale jossa Eddie soittaa koskettimia. Kitaralta kuulostava komppi on Wurlitzer-sähköpiano Marshallin kautta soitettuna.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s