Musamaailman mietteitä – kuukauden artisti

Mikko Uusi-OukariHeinäkuun artistina kysymyksiin vastaili juuri kirjastopihallakin konsertoineen Viima -yhtyeen kitaristi Mikko Uusi-Oukari.

1. Esittele itsesi ja kerro lyhyesti muusikon urastasi.

Olen syntynyt Helsingissä 1950 -luvun lopulla ja muuttanut Turkuun 14 vuotta sitten. Aloitin kitaransoiton 70 -luvun alkupuolella. Varsinainen musiikillinen intohimoni oli 70- luvun alun proge. Soittajana aloitin kuitenkin perinteisistä ja helpommista tyyleistä kuten rock ja blues. Opiskelin musiikkia kirjoista, nuoteista, levyiltä kopioiden sekä toisilta soittajilta. Konserteissa seurasin tarkasti kitaristien sormien liikkeitä.

Soitin kouluaikoina monissa kokoonpanoissa jotka esiintyivät mm. koulujen bileissä. Kokoonpanot soittivat enimmäkseen lainamateriaalia ja jäivät yleensä melko lyhytaikaisiksi. Keskeisiä soittokavereita näiltä ajoilta ovat mm. Tipi Järvinen (Balls), Risto Hankala (Havana Blacks) ja Woude.

70/80 -luvun taitteessa progen soittaminen loppui tyystin punkin ja uuden aallon tullessa muotiin. Itse aloin opiskella Oulunkylän Pop-Jazz opistossa ja ryhdyin soittamaan jazzia ja lattarimusiikkia. 1980 -luvulla soitin Yhtyneissä Katusoittajissa, joka soitti kauppatorilla viikoittain sekä keikkaili ahkerasti erilaisissa tilaisuuksissa. Tein myös kitaristi Raimo Kähösen kanssa kuukauden katusoittokiertueen ympäri Euroopan.

Soittaminen ei ollut taloudellisesti tuottavaa, joten hankin myös ns. kunnon ammatin. Opiskelin Helsingin yliopistossa biokemistiksi 80 -luvulla. Väitöskirjaa tehdessäni lopetin soittamisen kokonaan muutamaksi vuodeksi. Nykyään työskentelen tutkijana Turun yliopistossa.

Jatkoin soittamista 1990 -luvun alussa progen tehdessä toista tulemistaan. Turkuun muuttaessani perustin bändin Lost Spectacles, jonka nimi muutettiin vuoden 2005 lopulla Viimaksi. Viima on julkaissut kaksi pitkäsoittolevyä: ”Ajatuksia maailman laidalta” (2006) ja ”Kahden kuun sirpit” (2009). Äänitämme parhaillaan kolmatta levyämme. Bändissä soittavat lisäkseni laulaja-puhaltaja-kosketinsoittaja Hannu Hiltula, rumpali Mikko Väärälä ja basisti Aapo Honkanen. Kosketinsoittaja Kimmo Lähteenmäki on mukana levyn tekemisessä, mutta muuten hän on jo jättänyt yhtyeen.

2. Käytätkö säännöllisesti Turun tai muiden kaupunkien kirjastopalveluja?

Ennemminkin kausittain. Useiden musiikkikirjastojen (Turun pääkirjasto, Hgin Töölön kirjasto sekä Vantaan Tikkurilan kirjasto) hyvien levy-, kirja- ja nuottivalikoimien johdosta olen käyttänyt niiden palveluja välillä viikoittain, parhaimmillaan lähes päivittäin. Viimeisistä kouluvuosistani kulutin enemmän aikaa kirjaston musiikkiosastolla kuin koulussa.

3. Mikä on mieleenpainuvin konsertti jota olet ollut katsomassa?

Frank Zappan toisen Suomen kiertueen toinen konsertti Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1974. Zappa oli vieraillut Suomessa jo 1973 ja esiintyi tällöin useammassa konsertissa Finlandiatalolla. Näin yhden Finlandiatalon konsertin. Kävi kuitenkin ilmi, että Zappan Finlandiatalon konserttien ohjelmistot olivat lähes täysin erilaiset. Hän nimittäin harjoitutti bändilleen hyvin laajan ohjelmiston. Tästä viisastuneena ostin liput 1974 kiertueen molempiin konsertteihin, jotka olivat samana iltana. Suuren kysynnän takia seuraavana päivänä järjestettiin vielä kolmas konsertti. Noihin aikoihin Lippupalvelun eteen piti mennä jonottamaan 3-4 tuntia aiemmin, jos aikoi lipun saada.

Kulttuuritalon ensimmäisessä konsertissa Zappa yhtyeineen esitti etupäässä materiaalia kahdelta viimeisimmältä studiolevyltään ”Overnite Sensation” ja ”Apostrophe’”. Nämä levyt olivat olleet askel kohti lyhyempiä laulukappaleita niitä edeltävien, pääasiallisesti pitkiä instrumentaalikappaleita sisältäneiden ”Waka/Jawaka” ja ”Grand Wazoo” jälkeen. Ensimmäinen konsertti jäi melko lyhyeksi (alle 1,5 tuntia). Toinen konsertti olikin sitten täysin erilainen. Muutaman uuden laulukappaleen jälkeen soitettiin pitkiä instrumentaalijameja.  Zappan virtuoosimainen kitaransoitto oli pääosissa muiden soittajien jäädessä taustalle. Pisimmät soolonsa Zappa soitti 12-tahtisen bluesrakenteen päälle. Olin noihin aikoihin hyvin perehtynyt blueskitarointiin. Tuona iltana Zappa ylitti kaiken siihen asti kuulemani ja näkemäni.

Seuraavan päivän konsertissa bändin ohjelmisto oli jälleen sävellettyyn materiaaliin perustuvaa. Zappa kokosi näistä kolmesta konsertista levyn ”You Can’t Do That On Stage Anymore. Vol. 2. The Helsinki Concert” (3LP/2CD). Zappan pitkiä bluessooloja sillä ei valitettavasti kuulla.

4. Mitä mieltä olet Turun ja sen lähialueiden musiikkielämästä?

Musiikkielämä on varsin vilkasta rockin, progen, bluesin ja jazzin alueella. Muilta osin en osaa vastata, koska en juuri seuraa muita tyylejä. Ruisrock ja Down by the Laituri ovat edelleen maan parhaiden festarien joukossa. Ulkomaisten artistien konsertteja Turussa on muutenkin varsin mukavasti tarjolla.

5. Suosittele kolmea levyä/artistia kirjaston kokoelmista.

Frank Zappa – Hot Rats (1969)

Zappan kitarointia ja sävellyksiä parhaimmillaan. Mistä levystä Zappan musiikkiin tutustuminen tulisi aloittaa? Tästä!

Uzva – Uoma (2006)

Uutta Suomiprogea parhaimmillaan!

Midlake – The Courage Of Others (2010)

Uusista levyistä tämä on pyörinyt meikäläisen lautasella eniten. Kuuntelen nykyään mieluummin hiljaisuutta kuin ääntä. Musiikista olisi mukava löytää rauhaa eikä särökitaroita ja örinää. Tässä sitä (rauhaa) on koko levyllinen!

Toim. Petri Kipinä

Lue lisäksi Tuomas Pelttarin tekemä Viima -yhtyeen haastattelu tästä.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Haastattelut, Musamaailman mietteitä - kuukauden artisti, Musasto suosittelee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s