Avaruusromu Jukka Mikkolan alustus ambient-musiikista

Jukka Mikkola

Ambient – hitaan muutoksen musiikkia

Teksti:  Radiotoimittaja Jukka Mikkola YLE:n  Avaruusromua–ohjelmasta.

Ranskalainen säveltäjä Erik Satie toteutti vuonna 1920 erään ajatuksensa musiikista. Hänen sävellyksensä ”Kalustusmusiikkia” esitettiin erään näytelmän väliajalla. Tarkoituksena oli, ettei väliajalle saapuva yleisö kuuntelisi musiikkia, vaan seurustelisi tavalliseen tapaan, mutta kuulisi silti musiikin. Satie tahtoi tehdä musiikkia, joka soisi huoneessa, tilassa, ympäristössä, osana kokonaistunnelmaa, ilman että musiikkiin suhtauduttaisiin kuten sävellyksiin yleensä. ”Kalustusmusiikkia” ei ollut tarkoitettu kuunneltavaksi kaiken aikaa keskittyneenä, se ei ollut perinteisessä mielessä ”sävellys”, vaan pikemminkin nimensä mukaisesti ”musiikkia”. 1900-luvun loppupuolella hänen ajatuksensa tulivat esiin ambient-musiikissa.

Sanakirjan mukaan ”ambience” tarkoittaa ympäristöä, ilmapiiriä, atmosfääriä ja tunnelmaa. Ambient on musiikkia, jonka tunnelma on yleensä rauhallinen. Perinteinen ambient on hidasta musiikkia, se liikkuu hiljaa kuulijan ympärillä tai lipuu ohitse. Ambientista alettiin puhua 1970-luvun lopulla, kun englantilainen Brian Eno julkaisi albumin nimeltä ”Music For Airports”. Brian Eno kuvailee ambient-musiikkia kuin ilmapiiriksi, ympäröiväksi tunnelmaksi, tai värisävyksi. Sen ei ole tarkoitus olla puhtaaksipestyä ja kiillotettua, vaan se saa sisältää henkilökohtaisuuksia ja muita yksilöllisiä piirteitä. Sen tarkoitus ei ole piristää tai aktivoida fyysisesti, vaan rauhoittaa ihmistä ja antaa tilaa ajattelulle.

Ambientiin on liitetty myös selkeästi filosofista näkökulmaa, sen tekeminen ja kuunteleminen heijastavat tietynlaista asennetta. On sanottu, että ambient ei aseta kuuntelijalleen minkäänlaista päämäärää eikä odotuksia, se on musiikkia, joka vain on. Se ei välttämättä etene mihinkään, vaan saattaa luoda hyvin paikallaan pysyvää tai hitaasti liikkuvaa tunnelmaa.

Tämän kaltaisen musiikin ja ajattelun juuret näyttävät usein löytyvän jostakin kauempaa, sekä historiallisesti, maantieteellisesti että kulttuurisesti. Ne voi löytää meille vieraiden kulttuurien musiikista ja ajattelusta: primitiivisestä ja transsinomaisesta musiikista sekä zen-henkisestä filosofiasta. On helppo hyväksyä ajatus, että ambientin filosofiset juuret ovat idässä, yksinkertaisen, runollisen, symbolisen ja mystisen musiikin ja ajattelun maailmassa.

1970-luvun jälkeen ambient on laajentunut merkitsemään hyvinkin monenlaista musiikkia. Nykypäivän ambient on musiikillisesti vaihtelevaa ja monitahoista, mutta tietyt asiat ovat ennallaan, ambient on edelleen musiikkia, joka tahtoo jättää tilaa ajattelulle ja kokemiselle, se on tunteiden, ja mielenmaisemien musiikkia. Brian Eno sanoo edelleen pitävänsä tuosta termistä, ambient on hänen mielestään hyvällä tavalla kaksimerkityksinen käsite. Se antaa musiikille liikkumatilaa, ja se antaa mahdollisuuden kuunnella sitä monella tasolla.

 

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Tapahtumat, Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s