Viikon levy – Mötley Crüe/Shout At The Devil

Viikon albumina Mötley Crüen vuonna 1983 julkaistu Shout At The Devil

Maineikas glam/hard rock -orkesteri Mötley Crüe julkaisi ensimmäisen albuminsa loppuvuodesta 1981. Bändin omalla levymerkillä julkaistu debyytti Too Fast For Love osoitti orkesterin energisen ja menevän hard rockin parhaat puolet unohtamatta laulaja Vince Neilin ärsyttävyyteen asti tunnistettavaa falsettilaulua. Tie tähtiin odotti vain ison levy-yhtiön panostusta, vuoden 1982 alussa Mötley Crüe siirtyi Elektra Recordsin leipiin.

Vaikka Too Fast For Love äänitettiin nopealla aikataululla ja jälki oli rosoista, keikoilla kirkastuneista biiseistä jäivät elämään levyn nimibiisin lisäksi ainakin Live Wire ja On With the Show -nimiset huudatukset. Bändin seuraava albumi Shout At The Devil tulisi nostamaaan orkesterin kertaheitolla keskisuurten hard rock -orkesterien joukkoon.

Allekirjoittaneelle vuonna 1983 julkaistu Shout At The Devil on Mötley Crüen SE albumi. Looks that Kill ja Too Young to Fall in Love -nimiset viisut nousivat suuriksi hiteiksi ja kiekolta irtosi keikkahetkien suosikkiviisuja vuosikymmeniksi eteenpäin. The Beatles -laina Helter Skelter herätti huomiota räväkän versioinnin ansiosta ja biisit kuten Red Hot, Ten Seconds To Love ja Knock ’Em Dead, Kid ovat roikkuneet bändin settilistassa näihin päiviin asti. Levy nousi julkaisuvuotenaan parhaimmillaan Billboardin albumilistan sijalle 17. Vuonna 1997 albumi ylitti neljän miljoonaan myydyn levyn rajapyykin.

Bändin imago oli alusta lähtien huomiotaherättävä ja Shout At The Devilin promokuvissa orkesterin jannut veivät meikkikokeilunsa vielä pidemmälle. Varsinkin Suomessa bändiä haukuttiin Hanoi Rocks -klooniksi, vaikka pitää ottaa huomioon Los Angelesin glam-kulttuurin olleen elinvoimainen ilman Pohjolasta tulleen bändin vaikutusta. Hanoi Rocks -kuume alkoi laajemmin levitä maailmalle vuonna 1983, joten Mötley Crüe lienee kehitellyt ulkonmuotonsa ilman Mike Monroen vaikutusta…toisaalta Mötley Crüen ja Hanoi Rocksin tiet yhdistyivät surullisen kuuluisalla tavalla vuonna 1984. Hanoi-rumpali Razzlen kuolemaan johtaneesta auto-onnetomuudesta rattikänninen Vince Neil tuomittiin kuukauden vankilakomennukselle…

Vaikka Shout At The Devil oli musiikillisesti kivenkova näyttö, bändi keräsi negatiivista julkisuutta musiikkiin kuulumattomilla seikoilla. Albumin kansikuvana oli alunperin mustalla pohjalle luonnosteltu pentagrammi, joka luonnollisesti leimasi yhdessä nimibiisin lyriikan kanssa bändin vuosiksi Saatanan joukkoihin. Albumista julkaistiin myöhemmin bändin jannujen naamakuvilla varustettu versio. Myös bändin maine rankasti sekoilevana orkesterina aiheutti ongelmia. Hauskana yksityiskohtana voidaan mainita Mötley Crüen ”vierailu” suositussa Knight Rider eli Ritari ässä -telkkarisarjassa. Kohtaukseen tarvittiin mahdollisiman ärsyttävää musiikkia ja mitä ihmeauto K.I.T.T. soitti autostereoistaan – Mötiköiden Shout at the devil -viisun!

Shout At The Devil -albumilla Mötiköiden nälkä ja tunteen palo, suoranainen kiihko synnytti todellisen 1980-luvun hard rock -klassikon. Bändin seuraava albumi oli kuin varjo entisestä, todellinen noususuhdanteen krapulapäivä. Vuonna 1985 julkaistu Theatre of Pain kärsi Razzlen kuoleman jälkeisestä traumasta ja vaikka bändin kaksi seuraavaa albumia palauttivat menestysvaihteen (Girls, Girls, Girls ja Dr. Feelgood), nuoruuden vuosiin ei enää ollut paluuta. Bändistä oli tullut jo liian suuri, henkilökemiat aiheuttivat kitkaa ja jatkuva piristeiden käyttö näkyi muussakin kuin silmien harhailevassa katseessa. Vince Neil sai kenkää pari vuotta Dr. Feelgood-levyn ilmestymisen jälkeen.

J.Kaunisto

Shout At The Devil on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.