Viikon levy on The Wildhearts: Earth vs. The Wildhearts

The Wildhearts Earth vs. Kansi

The Wildhearts: Earth vs. The Wildhearts

Pohjois-Englannin Newcastlesta 80-luvun lopussa Lontooseen saapunut nuori mies, joka tunnettiin yksinkertaisesti nimellä Ginger, sai sekavien vaiheiden jälkeen potkut glamrockbändi Quireboysista ja päätti vihdoinkin perustaa oman yhtyeen, joka soittaisi juuri sellaista musiikkia kuin hän haluaisi. Sellaista, joka yhdistäisi kaksi hänelle musiikissa rakkainta asiaa, raskaat kitarariffit ja stemmalauluilla kruunatut kauniit melodiat. Joka kuulostaisi siltä kuin Metallica soittaisi Abbaa. Se bändi oli The Wildhearts.

Kahden hyvin vastaanotetun EP:n jälkeen bändi alkoi valmistautua ensimmäiseen varsinaiseen täyspitkäänsä demoja äänittämällä. Niin bändin kuin levy-yhtiönkin mielestä demot kuitenkin onnistuivat kaikkia odotuksia paremmin ja pienellä jälkiäänittelyllä ja uudelleen miksauksella bändin klassinen debyytti Earth vs. the Wildhearts olikin valmis ja kauppojen hyllyllä elokuussa 1993.

Ja se oli juuri sellainen levy, jollaisesta Ginger oli haaveillut silloin kun perusti bändiä. Kertosäkeet ovat kivitalon kokoisia, stemmalauluissa ei säästellä ja koska tahansa saatetaan siirtyä melodisesta popkohdasta raskaaseen riffijurnutukseen. Kaikista sävellyksistä vastannut Ginger tuntui olevan valovuosia edellä muita sen aikaisia rock-lauluntekijöitä. Levy ilmestyi myös keskelle kiivainta grunge-aikaa ja tuntui siksikin raikkaalta tuulahdukselta vallitsevassa angstisessa ilmapiirissä. Vaikka Earth vs –albumiakaan ei toki lyriikoiltaan miksikään hilpeäksi levyksi voi kutsua, se oli kuitenkin temaattisesti enemmän turhautunut ja vihainen kuin masentunut albumi. Greetings from Shitsville, TV Tan, Everlone ja Drinking About Life kuvasivat enemmän arkipäivän vastoinkäymisiä ja tylsistymistä kuin suoranaista itsetuhoista angstia.

Erinomainen debyytti kohotti hetkeksi Wildheartsin kohtuulliseen suosioon kotimaassaan, suosioon joka huipentui seuraavan p.h.u.q. –albumin (1995) oikeaan hittisingleen I Wanna Go Where the People Go. Pitkässä juoksussa yhtye joutui kuitenkin huomaamaan vähempiarvoisten aikalaistensa kuten Therapyn ja Terrorvisionin päihittävän sen suosiossa. Tästä alkoikin näihin päiviin asti jatkunut, koomisiakin piirteitä saanut hajoamis/uudelleenkokoamis-saaga, joka ei ole kuitenkaan estänyt Wildheartsia jatkuvasti julkaisemasta vain äärimmäisen korkeatasoisia albumeita, viimeisimpänä vuoden 2009 erinomainen Chutzpah!

Tällä hetkellä Wildhearts on taas telakalla ja Ginger soittaakin oman Michael Monroemme bändissä kitaraa. Todennäköisesti bändi palaa kuitenkin jälleen kun on sen aika. Earth vs. The Wildhearts ja kolme sitä seurannutta Wildhearts-albumia (p.h.u.q., Fishing for Luckies ja Endless Nameless) puolestaan on juuri julkaistu uusina tupla-cd-versioina, joihin bonuslevyille on koottu b-puolia kunkin aikakauden singleiltä.

Lopuksi henkilökohtaisena kaneettina: allekirjoittaneen elämässä Earth vs. the Wildhearts on hyvinkin se kaikkein tärkein levy ja tätä kirjoittaessani kuunneltuna se kuulostaa edelleenkin aivan yhtä raikkaalta ja tehokkaalta kuin ensikuuntelussa melko tarkkaan 17 vuotta sitten.

Jyrki Mäkelä

Earth vs. The Wildhearts on varattavissa Vaski-verkkokirjastosta.

 

Jätä kommentti

Kategoria(t): Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s