Viikon levy on Talk Talkin kolmosalbumi The Colour Of Spring



Musasto kertoo yhtyeestä Talk Talk, joka teki viisi albumia vuosina 1982–1991. Vajaassa kymmenessä vuodessa yhtyeen musiikki muuttui kuulaasta synapopista mantramaiseen popfuusioon. Muutos oli radikaali ja suht täydellinen.

1980-luvulla Talk Talkin eteeristä popmusiikkia oli toisinaan listoillakin. Pieniä hittejä oli mukana myös kolmannella albumilla The Colour Of Spring, joka ilmestyi vuonna 1986. Talk Talkin vakijäsenet olivat Mark Hollis (laulu, piano jne.), Lee Harris (rummut) ja Paul Webb (basso). Tyylitaju ja Mark Hollisin kaunis ja kaihoisa tenori erotti bändin helposti muista.

Talk Talk ja erityisesti yhtyeen laulaja Mark Hollis kammoksuivat ensimmäistä levyään The Party’s Over (1982). Colin Thurstonin tuottama kompressoitu futupop oli levy-yhtiö EMI:n mieleen, mutta nosti Mark Hollisin karvat pystyyn. Hämmentävät promovideot ja kiertue Duran Duranin kanssa haluttiin unohtaa saman tien.

Toinen albumi It’s My Life (1984) oli ensimmäinen iso askel eteenpäin. Muotipop jäi kauas taakse kun singlet Dum Dum Girl, Such A Shame ja It’s My Life soivat radiossa ja MTV:llä. Uusi tuottaja Tim Friese-Green ymmärsi yhtyeen musiikilliset tarpeet sekä studiossa sekä sävellys- ja sovitustyössä. Hedelmällinen yhteistyö jatkui vuosia. Friese-Green oli lopulta kuin yksi yhtyeen jäsenistä.

Mark Hollis vei yhtyettä edelleen eteenpäin, kohti kolmatta albumia. Vuonna 1986 ilmestynyt The Colour Of Spring tuo esiin rennon ja akustisen yhtyeen. Synat ja rumpukoneloopit ovat poissa. Levyn yleissoundi on vakuuttava: yhtä aikaa syvä, hauras ja massiivinen. Useimmat instrumentaatiot rakentuvat hallitsevan pianosovituksen ympärille. Pianon varaan rakennettiin myös singlet Life’s what you make it ja Living in another world. Nämä pikkuhitit olivat raikkaita tuulahduksia mainsteampopin ulkopuolelta vuonna 1986. Mark Hollisin intensiivinen ääni oli kehittynyt niin voimakkaaksi, että levyn tarkkaavainen läpikuuntelu hengästyttää. Hollisin ääni on yksi popmusiikin kauneimmista. Ajan livedokumentit näyttävät jotain Hollisin täydellisestä paneutumisesta. Aina vedettiin täysillä.

The Colour Of Spring sisältää kahdeksan Hollisin ja Friese-Greenen säveltämää sävykästä biisiä, joihin antoi voimaa nimekäs joukko vierailevia muusikoita. Erityisesti Steve Winwood (urut) ja Robbie McIntosh (kitara) tuovat valtavasti lisää nyansseja levylle. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä avausraita Happiness Is Easy ja päätösraita Time It’s Time. Ensimmäisen raidan hypnoottinen rauha on kuolematonta, Time It’s Time taas hämmästyttää elähdyttävällä outrolla. Kauneus on pakahduttavaa.

The Colour Of Springin jälkeen ilmestynyt Spirit Of Eden (1988) nivahtaa improvisaation maailmaan. Viimeinen albumi Laughing Stock (1991) on paikoitellen jopa avantgardistinen kokonaisuus jazzmantraa ja yhä haastavampaa popmusiikkia. Talk Talk-levyt myös näyttävät hyvältä. Kaikki albumit on koristeltu James Marshin taideteoksilla.

Levyn saatavuus Vaski-verkkokirjastossa.

Tuomas Pelttari

Advertisements

Jätä kommentti

Kategoria(t): Musasto suosittelee, Viikon levy

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s